Nelli Hietala: Lintujen käytännöllisyydestä

Nemo, 2011

Oletko koskaan tehnyt arkiveistoksia saippuavaahdosta tai pölystä? Entä kuullut, mistä tulee sanonta lentävistä lehmistä? Jos taas olette suunnitelleet lasta, tiedättehän, miten monenlaisest asiat vaikuttavat siihen, millainen lapsestanne tulee? Niin ja tuskin tiedätkään, miten käytännöllisiä linnut olivatkaan ennen lentokoneiden aikaa.

Näitä ja monia muita aiheita käsitellään Nelli Hietalan pakinanomaisissa novelleissa. Lintujen käytännöllisyydestä on kokoelma mitä eriskummallisimpia ja ihastuttavampia elämänohjeita ja tietoiskuja. Kaikki ohjeet ovat vaaksan verran vinksallaan fiktiota kohti, mutta samalla ne ovat ihastuttavia sukelluksia ihmiselämän iloihin ja suruihin.

Novellien toteava tyyli on hyvin yhdenmukainen läpi kirjan muutamia yksittäisiä novelleja lukuunottamatta. Näiden muutamien poikkeavien novellien tyyli hyppäsikin sitten vähän turhan vahvasti esiin joukosta ja hajottivat teoksen yhtenäisyyttä. Jos minulta kysytään, olisi kokonaisuuden kannalta ollut parempi, mikäli Hietala ja Nemo olisivat rohkeasti pitäytyneet vain yhten tyylin novelleissa. Toisaalta ei pidä myöskään jättää sanomatta, että yksi näistä kokonaisuuteen sopimattomista novelleista, Vaatimaton nojatuoli, oli yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista novelleista koko joukossa.

Kaikenkaikkiaan Lintujen käytännöllisyydestä oli mieleenpainuva ja mielenkiintoinen novellikokoelma, joka ehdottomasti lukeutuu sinne parempaan päähän minun lukemistani novellikokoelmista, kuten myös tänä vuonna lukemistani kirjoista.

WALL·E

WALL·E
Disney / Pixar, 2008
Ohjaaja: Andrew Stanton

Maapallo ei ole enää entisensä. Ihmisten suuri kuluttamisen tarve on täyttänyt maan jätteillä ja ongelman rakaisemisen sijaan on koko ihmiskunta lähtenyt niitä pakoon avaruuteen. Kotiplaneettaa siivoamaan on jätetty joukko siivoajarobotteja, joiden tehtävä on pakata jätteet tiiviiksi kuutioiksi. Ihmiskunnan paosta on kuitenkin kulunut jo kauan ja jäljellä on enää yksi roboteista, WALL·E.

WALL·E on koneeksi ihmeellisen inhimillinen. Se käy päivisin pakkaamassa jätettä kuutioiksi, mutta kerää siinä sivussa sitä kiehtovia esineitä. Nämä esineet se vie iltaisin konttiin, joka on sen koti. WALL·Ella on jopa lemmikkitorakka, josta se pitää huolta kuin ihminen koirastaan konsanaan. Inhimilliset piirteensä WALL·E on mitä ilmeisimmin kerännyt juuri jätteiden joukosta löytämiensä ihmiselämän jälkien pohjalta.

WALL·En vakiintunut elämä kuitenkin järkkyy, kun täysin odottamatta maan pinnalle laskeutuu avaruusalus ja sen kyydistä nousee EVE, toinen robotti. EVEn kohtaaminen muuttaa täysin WALL·En elämän ja vie sen matkalle, jollaista ei jokaisen pienen siivojarobotin kohdalle osu.

Kenellekään tämän blogin lukijoista ei varmaan tule yllätyksenä, että lasten ja nuorten kirjallisuus ja viihde on lähellä sydäntäni siinä missä aikuistenkin. Siispä kirjastosta lainattujen elokuvien joukkoon aina vällä eksyy myös lastenelokuvia, kuten nyt WALL·E. WALL·E oli lastenelokuvana sieltä hurmaavimmasta ja puhuttelevimmassa päästä. Dystopisiin tulevaisuuksiin sijoittuvat tarinat ovat yleisemminkin kiinnostaneet minua viime aikoina ja WALL·E oli tässä sarjassa erittäin onnistunut teos. WALL·En maailman dystooppinen kehitys on uskottavaa ja pelottavaakin, mutta elokuvasta ei ole tehty pelottelevaa tai paasaavaa. Jätteiden peittämä tulevaisuus on tarinassa vallitseva tosiasia, jonka vaikutuksia tuodaan esiin turhaa alleviivausta vältellen.

Muutoinkin WALL·E on taidokkaasti kerrottu tarina. Olen erittäin onnellinen, että elokuvan tekijöillä on ollut rohkeutta antaa kuvan kertoa sanojen sijasta (toisin kuin eräissä muissa lastenelokuvissa) ja puhetta on elokuvan ensimmäisellä puoliskolla vain muutaman hassun sanan verran. Tästä huolimatta elokuva kantaa kauniisti. Puheelle ei yksinkertaisesti ole tarvetta ja elokuvan tekijät ovat kaikkien onneksi tämän oivaltaneet.

Vain yksi kohta koko elokuvasta jäi minua kaivelemaan ja valitettavasti se osui elokuvan huipennukseen. En halua paljastaa lopun käänteitä, mutta kyllä vaan jäi vaivaamaan se, miten räikeästi elokuvan tekijät olivat sivuuttaneet fysiikanlait ja avaruuden vaikutukset niihin. Vaan onneksi tämä oli ainoa silmiinpistävä virhe elokuvassa. Koko muun ajan saattoi vain nauttia siitä, miten hienoja lastenelokuvia tehdään meidän kaikkien iloksi.

Viisuviikko: ensimmäistä semifinaalia pukkaa

Olen ollut tavattoman huono viisufani tänä vuonna. En seurannut lainkaan Suomen karsintoja (paitsi ihan vähän viimeistä finaalia), Melodifestivalenista missasin puolet, niin suomalaiset kuin ruotsalaisetkin esikatselut ovat jääneet väliin ja nyt en ole edes kunnolla ennakkokuunnellut viisuja.

Itseasiassa, jos tarkkoja ollaan, niin olen ennakkokuunnellut vain tämäniltaisen ensimmäisen semifinaalin kappaleet ja nekin vain yhden kerran. Kokonaisuudesta minulla ei ole mitään käsitystä. Miten sitä onkin tänä vuonna onnistunut näin heikosti perehdyttämään itsensä?

Noh, kerran sentään olen tämän illan kappaleet kuunnellut läpi ja kaukaa viisaasti jopa kirjoitin ensivaikutelmat ylös. Ne kaikessa vajavaisuudessaan löytyvät alta. Niiden pohjalta suosikeiksi nousivat Islanti, Unkari ja Sveitsi. Niin ja tietysti Suomi. Olen tosi iloinen, että Suomen viisu on kerrankin ihan aidosti myös oma suosikkini.

Puola: Ei hyvä.

Norja: Ideana kiva afrikkameininki, mutta jotain jää uupumaan. Waka Waka e e.

Albania: Kiistatta pelottavin video. Eikä biisikään ollut hyvä.

Armenia: Ihan tyhjäpäinen, mutta hauska.

Turkki: Rokilla mennään, taas.

Serbia: Hauska retromeininki

Venäjä: MITÄ HITTOA? Ihme laahaava tempo.

Sveitsi: Tosi söpö ja herttainen, mutta en tykkää ihan kalamasti tytön äänestä. Ihanaa, kun biisi muuttuu kokoajan ja elää peruskompin päällä.

Georgia: Ei näin. Kuinka monta kertaa tääkin on jo nähty?

Suomi: Paradise Oskar on luikerrellut sydämeen ajan kanssa.

Malta: Kuulostaa ihan siltä, miltä brittien viisut pari vuotta sitten. JA se ei ole kehu.

San Marino: Ihan kiva, mut unohtui ihan heti.

Croatia: Viisujen historian suosituimpia kappaleen nimiä? Ihan ok.

Islanti: Ai ku ihana. En edes oikein tiedä, mitä tää on, mut ihana.

Unkari: Tosi tuotettua tanssimusaa, mutta myös varsin kaunista.

Portugali: Joo-o, ei mee tää jatkoon ei sit millään.

Liettua: Otti sitten nakikseen jokavuotisen Disney-balladin. Ei tartte men jatkoon.

Azerbaijan: Tää on sellanen leffabiisi. Miettikää nyt, just tälläsiä biisejä on sadassa ja yhdessä leffassa, etenkin romanttisissa.

Kreikka: No Kreikka ainakin yrittää rikkoa omia kangistuneita kaavojaan. Ei kyllä ehkä onnistu kamalan hyvin. Tai siis hei, zorbas. Vaan kyllä tätä kuunnellessä vähän tulee ikävä Sakisia.

Suzanne Collins: Nälkäpeli

The Hunger Games

WSOY, 2009

Katniss Everdeen elää vyöhykkeellä 12 Panemissa, joka on rakentunut entisen Pohjois-Amerikan raunioille. Panemin vyöhykkeillä eletään Capitolin valvovan silmän alla, minkä lisäksi Capitol järjestää vuosittain Nälkäpelin muistutuksena vyöhykkeiden asemasta. Nälkäpelissä kunkin vyöhykkeen lähettämät nuoret kilpailijat, 12 tyttöä ja 12 poikaa, taistelevat elämästä ja kuolemasta, kunnes jäljellä on enää yksi. Vyöhykkeen 12 kilpailijoille se yleensä tarkoitta varmaa kuolemaa, mutta kun Katnissin sisar arvotaan vyöhykkeen edustajaksi tarjoutuu Katniss tämän tilalle.

Nälkäpeli on hengästyttävän vangitseva kirja alusta loppuun. Jo alkuasetelma kertoo, ettei kyseessä ole mikään kevyt lukukokemus, vaan varsin raaka kuvaus dystooppisesta todellisuudesta. Panemissa harvoilla on valtaa ja nämä harvat käyttävät sitä mielivaltaisestikin hallitakseen vyöhykkeiden ihmisiä hajoita ja hallitse menetelmällä. Itse Nälkäpeli on tämän mielivallan ehkä raain ilmentymä, joka on ainakin kirjan kuvauksen mukaan Capitolin asukkaille suurta viihdettä. Ylipäätään capitolilaiset kuvataan Katnissin silmin vakavasti todellisuudesta vieraantuneiksi.

Katniss on kertojana kiehtova hahmo. Hän on luunkova selviytyjä ja perheensä hyvinvoinnista huolehtija, mutta pohjimmiltaan humaanimpi ja pehmeämpi, kuin osaa itselleenkään myöntää. Nälkäpeli korostaa niin Katnissin selviytyjän vaistoa, mutta yllättäen myös näitä muita puolia. Etenkin Katnissin kanssa vyöhykkeen 12 edustajaksi valittu Peeta toimii katalyyttinä Katnissin erilaisille puolille.

Mielenkiintoista on myös se, että siinä missä Katniss on monella tapaa kova, syntyy Peetasta huomattavasti pehmeämpi kuva raaoista olosuhteista huolimatta. Tämä vastakkainasettelu on kiehtova myös sikäli, että melko poikkeuksellisestikin kovapintaisempi tästä parivaljakosta tosiaan on tyttö eli Katniss. Heidän erilainen lähestymiskulmansa asioihin antaa myös hyvää syvyyttä kertomukselle siitäkin huolimatta, että se on kirjoitettu Katnissin kautta. Myös muut sivuhahmot tuovat tarinaan mielenkiintoista syvyyttä ja historian tuntua ollen samalla myös itsenäisinä hahmoina moniulotteisia ja syviä. Se onkin yksi tämän kirjan monista meriiteistä.

Kokonaisuudessaan Nälkäpeli on moniulotteinen, vetovoimainen ja pelottavassa määrin uskottava kertomus dystooppisesta tulevaisuudessa, jossa kukaan meistä ei haluaisi elää. Se saa pohtimaan niin tulevaisuutta kuin historiaakin, sekä sitä, miten tämän kaltainen maailma voidaan välttää. Vaikka kyseessä onkin nuortenkirja suosittelisin sitä silti myös meille ihan aikuisille, sillä tämä kirja herättää varmasti ajatuksia ihan jokaisessa lukijassa.

Elämä, tuo ikuinen hidaste

Näin siinä taas kävi, että kun oli suuria suunnitelmia yhden asian suhteen tulee takavasemmalta jokin yllättävä käänne elämään ja vanhat suunnitelmat joutuu heittämään romukoppaan. Tälllä kertaa kärsijän asemaan joutui Maalisblogi, kun allekirjoittaneelle tarjottiin töitä varsin yllättäen. Työt veivät toiseen kaupunkiin ja kun lisäksi piti totutella taas työrutiineihin, niin energiapa ei enää riittänytkään blogin pitoon. Noh, sellaista elämä on ja nyt alkaa taas riittää energiaa myös kirjoittamiseen.

Mitä maalisblogiin noin yleisesti tulee, se oli oikeastaan varsin hauska kokeilu. Ideoita tuntui riittävän ihan hyvin ja kirjoittaminen oli hauskaa siitäkin huolimatta, vaikka se olikin eräänlainen velvollisuus. Toisin sanoen yrittänen nyt kirjoittaa vähän tiuhempaan. En nyt ihan päivittäin sentään, mutta jos edes viikottain, niin jo ollaan voiton puolella. Kirjoitettavaa pitäisi ainakin riittää, kun tässä välissä on ehtinyt aika monta kirjaa lukea ja elokuvaa katsoa.

Ennen kuin palaan tavallisen blogikirjoittelun pariin olisin kuitenkin kiva kuulla, mistä te lukijat olette tykänneet. Mitkä Maalisblogin merkinnöistä olivat teistä mielenkiintoisimpia? Jos voisitte kertoa niistä vaikka tämän merkinnän kommenteissa, se olisi loistavaa. Omaan jääräpäiseen tapaani en toki lupaa paneutua ainoastaan teidän suosikkijuttuihinne, mutta varmasti mietin jatkossa myös niiden pohjalta, mitä tänne kirjoittelisin. Sen tosin voin jo luvata, että ainakin muutama merkintä tulee Viisuihin liittyen nyt kun ne tässä ovat kovaa vauhtia lähestymässä.