Patricia Forde, Joëlle Dreidemy: Hedgehogs Do Not Like Heights

Egmont, 2011

Natalien pikkusisko Lola on kiivennyt puuhun, eikä suostu tulemaan sieltä alas. Lolan päätä eivät saa käännettyä niin sisko kuin vanhemmatkaan, sillä hän kertoo olevansa hammaskeiju Fizzy Izzyn ja hämähäkki Salomonin häissä ja eihän häistä voi kesken juhlien lähteä. Ei etenkään, jos Grim-peikko menee ja muuttaa morsiamen siiliksi. Siilit näet eivät pidä lainkaan korkeuksista!

Vaikka luenkin suhteellisen paljon lastenkirjallisuutta, en voi sanoa lukevani juurikaan helppolukuisia, vasta lukemaan opetteleville tarkoitettuja kirjoja. Aika iso syy siihen on, etteivät ne useinkaan näytä tarpeeksi mielenkiintoisilta, jotta tulisin tarttuneeksi niihin muissa, kuin hyllytystarkoituksissa. Vaan elämälle kiitos, että satuin tällä kertaa tekemään poikkeuksen ja tartuin tähän uutuuskirjaan! Hedgehogs Do Not Like Heights on julkaistu banaanisarjassa, joka lienee tuttu kenelle tahansa, joka on ikinä sattunut kurkistamaan helppolukuisten kirjojen hyllyyn. Banaaneissa on julkaistu monilla eri kielillä kymmeniä, ellei peräti satoja eri nimekkeitä ja eri väriset banaanit kirjojen kansissa kertovat, minkä tason lukijoille mikäkin kirja on tarkoitettu.

Tämä kirja kuuluu sinisiin banaaneihin, eli keskitason helppolukuisiin. Vaan onneksi se ei vaikuta mitenkään tarinan laatuun. Hedgehogsissa on lyhyillä tekstinpätkillä ja iloisella kuvituksella onnistuttu rakentamaan yhtenäinen, monitasoinen ja riemastuttava kertomus. Forde tekstissä limittyvät perheen yritys saada Lola alas puusta ja Lolan kuvailemat tapahtumat hammaskeijun ja hämähäkin häistä ilman, että ne muodostaisivat epäselvän sekamelskan. Päinvastoin, tarinan vauhdissa on helppo pysyä ja niin riemastuttavasti se on kerrottu, että aikuinenkin alkaa sille väistämättä hihitellä. Koko lukukokemusta tukivat onnistuneesti Dreidemyn kauniit ja iloisen väriset kuvitukset.

Todentotta, tämä kirja oli erittäin hyvä maistiainen helppolukuisten kirjojen maailmaan ja innosti minua tutustumaan tarkemminkin, mitä niiden joukosta löytyy. Ainakin aion tulevaisuudessa tarttua ensimmäiseen Nataliesta ja Lolasta kertovaan kirjaan Frogs Don't Like Dragons.

* * * * * * * * *

Natalies little sister Lola has climbed into a tree and won't come down. And neither her sister nor her parents can change her mind. That's because, according to her, she is attending the wedding of Fizzy Izzy the toothfairy and Salomon the spider and you can't leave a wedding in the middle of the party, can you? You have to say especially if evil goblin Grim comes and tuns the bride into a hedgehog! And hedgehogs, as Lola knows, do not like heights!

Even tough I do read quite a lot of children's literature, I haven't really read a lot of easy read books meant for kids who are just learning to read. To be honest, they don't usually look interesting enough to grab my attention. But I have to say, it was a lucky thing I came across this new book! Hedgehogs Do Not Like Heights is published in the Banana-book series, which has been published in several different languages. The different color bananas in the book covers tell the readers, to what level reader the books are meant to.

This book is a blue banana, which means it's a midlevel easyreader. How ever, luckily, that doesn't affect the quality of the story. Hedgehogs is told with short pieces of text and bright happy illustrations that together make a coherent and hilarious story with several different story levels going on simultaneously. In Fordes text   overlap the story of how Lola's family is trying to get her down from the tree and the story Lola is telling about the wedding going on in the tree. And miraculously, this all isn't a messy blur, but a easy to follow story that got at least me to giggle while reading. The illustrations by Dreidemy are a wonderful addition to the text.

If one wants to dive into the world of easy read books, this book was a wonderful starting point. For now on, I'll be much more interested in all the easy read books available. For sure I'll read at least the first book about Natalie and Lola called Frogs Don't Like Dragons.

Ihania lyhäreitä

TV1 Kotikatsomo 24.5.2010
Tokio baby (K: Aino Lappalainen ja Anna Lappalainen, O: Tommi Kainulainen)
Pikkuveli (K: Joona Kivirinta, O: Oskari Sipola)
Ilmianto (K: Paula Korva, O: Milla Pelkonen)

Huh huh, ensin pitkä tauko ja sitten kolme merkintää päivässä. Vaan piti vielä näin iltamyöhällä tulla nopeasti kirjoittamaan Kotikatsomon tämän iltaisista novellielokuvista, olivat ne sen verran hienoja yksin ja kokonaisuutena. Kaikki kolme käsittelivät erilaisia hankalia tilanteita nuorten elämässä ja näkökulmasta.

Tokio babyssa Saara on uppoutunut japanilaiseen pop-kulttuuriin, jota maanviljelijävanhemmat eivät ymmärrä ja siksi kieltävät tytärtään lähtemästä Amineconiin. Ja kun isä vielä katkaisee nettiyhteyden ei Saara enää laisinkaan pääse omaan maailmaansa. Onneksi paikalle saapuu mystinen Aiko, joka saa taas vauhtia Saaran elämään. Suomalaisen maaseudun ja kirjavan japanilaiskulttuurin sekoitus on herkullisen värikylläinen ja epätodellinen seikkailu, jossa nousi hyvin esiin se, kuinka sukupolvet eivät aina ymmärrä toisiaan, vaikka molempien puolien aikomukset olisivat vain ja ainoastaan hyviä. Tämä olikin kolmesta lyhäristä kaikkein kepein ja humoristisin ja sai ainakin meidän sohvalla katsojat hetkittäin hihittämään

Paljon ensimmäistä synkeämpi novellielokuva onkin Pikkuveli, jossa 14-vuotiaan Markuksen näkökulmasta käsitellään avioeron perheeseen jättämiä arpia. Tarina sijoittuu juhannusaattoon, jolloin aikuiset sisarpuolet joutuvat ottamaan Markuksen mukaan juhannuksen viettoon ja niin vanhat kuin uudetkin kriisit kärjistyvät illan hämärtyessä. Pikkuveli kuvasi yllättävän koskettavasti sitä, miten avioero voi vaikuttaa lapsiin paljon pidemmän aikaa kuin aikuisiin. Matiaksen sisarien katkeruus äitiään ja ennen kaikkea Matiaksen isää kohtaan on lähes musertavaa ja silti kamalan aidon tuntuista ja koskettavaa. Monella tapaa siihen kiukkuun saattoi samaistua.

Kahden ensimmäisen elokuvan käsitellessä perhettä, oli Ilmianto ennen kaikkea kannanotto nyky-yhteiskunnan tavasta käsitellä kouluammuskelujen syitä ja seurauksia. Kun lukiolaispoika Niko pidätetään, koska koulutoveri väittää kuulleen tämän esittäneen koulua koskevia uhkauksia, ei pikkukaupungin elämä ole enää entisellään. Koulussa pelätään ja niin aikuiset kuin lapsetkin kääntävät selkänsä Nikolle. Vaan mitä todella on tapahtunut? Ilmianto herättää vahvoja kysymyksiä siitä, mitä, miksi ja milloin pitäisi tehdä, jotta Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tragedioita ei enää tapahtuisi. Käsittelemmekö vain seurauksia vai osaammeko korjata myös syyt? Entä miten yhteiskuntamme opettaa tulevat sukupolvet käsittelemään kriisitilanteita. Kannattaa ehdottomasti lukea myös tekijöiden haastattelu Kotikatsomon sivuilta. Elokuvan ohella myös se haastaa pohtimaan aihetta.

Jos ette nähneet näitä loistavia elokuvia maanantai-iltana, niin eipä hätää. Kaikki kolme ovat nähtävissä Yle Areenassa viikon verran aina ensi maanantaihin asti. Ehdottomasti näkeminen arvoinen trio, joten kannattaaehdottomasti varata aikaa näiden katsomiseen.

Alan Bennett: Father! Father! Burning bright

Pienoisromaani.
Profile Books, 2000.

Mingley on keski-ikäinen opettaja, joka kuulee yllättäen isänsä saaneen kohtauksen ja tekevän kuolemaa sairaalassa. Hän kiiruhtaa isänsä sairasvuoteen äärelle ollakseen siellä, kun isän aika koittaisi, vaikkeivät isä ja poika koskaan tulleet erityisen hyvin toimeen. Sen sijaan niin Mingleyn vaimo Joyce kuin myös kaikki muut ihmiset tuntuvat pitävän Mingley seniorista. Mingley näkee isänsä kuoleman mahdollisuutena vapautua ja muuttua ihmisenä. Isä ei kuitenkaan kuole nopeasti, kuten Mingley oli kuvitellut, joten Mingley jää ajelehtimaan sairaalaan päiväkausiksi ainoana seuranaan vaihtuvat hoitajat ja vierailijat sekä hieman kummallinen täti. 

Tutustuin Alan Bennettiin vuonna 2007 suomeksi ilmestyneen romaanin Epätavallinen lukija kautta ja ihastuin Bennettin tyyliin kovasti. Bennett on kuitenkin luonut uraansa enemmän TV-, elokuva-, teatteri- ja radiokäsikirjoittajana, joten saatavilla ei etenkään Suomessa ole kamalasti saatavilla. Sitä iloisempi olinkin, kun Father! Father! Burning bright tuli kirjastossa vastaan. Myös Father! Father! Burning bright on alkujaan kirjoitettu BBC:n TV-elokuvaksi. Tietyssä mielessä se pienoisromaanissa näkyikin ja ainakin minä kykenin näkemään, miten tarina olisi voitu filmatisoida. Teos ei ole samalla tapaa riemastuttava, kuin Epätavallinen lukija, mutta tarinan tummuuden sisään Bennett oli oikein onnistuneesti ujuttanut myös huumoria ja etenkin ihmisten absurdi käytös oli varsin huvittavaa. Sairaala on ilmeisesti mitä otollisin ympäristö nostamaan esiin ihmisten käytöksen absurdiuden sen kaikissa muodoissaan. Koko kirjasta, vaikka se olikin hyvä, jäi varsin kummallinen tuntuma, mutta kaipa se on ollut tarkoituskin.

Mari Mörö: Kärrykoti kullan kallis

Tammi, 2006.
Kuvitus: Christel Rönns

Päästäisen pojat Atte ja Sipi nauttivat elämästä täysin rinnoin. Ne eivät tiedä mitään parempaa, kuin lehtivarjolla puista alas liiteleminen parhaan ystävänsä, liito-oravan poika Tenhon kanssa ja pian on syntymäpäiväkin! Saman aikaisesti poikien isä etsii perheelle uutta kotia ruostuneen kurkkupurkin tilalle. Kärpän avulla sellainen löytyykin, nimittäin tilava ja kuiva kärrykoti, jossa on vieläpä omatoimihissi. Koko perhe riemuitsee uudesta kodista ja valmistautuu poikien kutsuihin, mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Äidin käydessä lattialautojen välissä ruokavarastolla kärrykoti lähteekin liikkeelle Att, Sipi ja Tenho kyydissään! Vaan miten käy, kun pojat päätyvät löytöeläintalolle, missä kaikki on uutta ja vierasta?

Kärrykoti kullan kallis oli todella viehättävä suupalan kokoinen seikkailu. Pikkupäästäiset ovat lapsekkaan riehakkaita sähliä, vanhemmat huolehtivia mallivanhempia, löytöeläintalon väki asiaankuuluvan kirjavaa sakkia ja maailma päästäisen kokoinen. Mörö käyttää kieltä taitavasti, muttei lastenkirjalle liian vaikeasti ja Rönnsin iloinen kuvitus tukee hyvin tarinaa. Tätä kirjaa oli ilo lukea.