Kuninkaan puhe

The King's Speech
Bedlam Productions, 2010
Ohjaaja: Tom Hooper

Albert Frederick Arthur George, kuningas Yrjö V:n toinen poika, on armeijan upseeri ja prinssi, josta tulee aikanaan vastentahtahtoaan kuningas Yrjö VI. Hänellä on rakastava vaimo ja kaksi ihanaa tytärtä. Hänen elämäänsä kuningashuoneen jäsenenä varjostaa kuitenkin änkytys, josta hän on kärsinyt lapsuudesta alkaen. Prinssin yritettyä lähes kaikki keinoja päästäkseen eroon änkytyksestään ja luopunut jo toivosta, kun hänen vaimonsa löytää poikkeuksellisia metodeja käyttävän puheterapeutti Lionel Loguen, jonka vastaanotolle hän suostuttelee puolisonsa.

Kuninkaan puhe on yksi kauneimmista elokuvista, jonka olen eläessäni nähnyt. Eilen, istuessani elokuvateatterin ensimmäisessä rivissä, sain itseni useaan otteeseen haukkomasta henkeäni puhtaasti valkokankaalle heijastettujen kuvien kauneuden vuoksi. Kaunein kaikista lavasteista elokuvassa oli puheterapeutti Loguen nuhjuinen vastaanottohuone, yksi elokuvan keskeisistä tapahtumapaikoista. Esimerkiksi kaikki kuninkaalliset tilat tuntuivat kolkommilta, ehkä prinssiperheen kotia lukuunottamatta. Tämä toisaalta tuntui heijastavan Yrjö VI:n tuntemuksia kussakin tilassa.

Yksin kauniit kuvat eivät kuitenkaan tee tästä elokuvasta loistavaa elokuvaa. Sen sijaan ensiluokkaiset näyttelijänsuoritukset tekevät. Colin Firthin kuningas on herkkä, traumatisoitunut ja alistunut mies, joka kärsimys ylellisen elämän keskellä on käsinkosketeltavaa. Velvollisuuksien ja omien halujensa ja pelkojensa ristivedossa taisteleva tuleva kuningas on Firthin esittämänä niin monivivahteinen hahmo, että vain harva näyttelijä olisi kyennyt luomaan yhtä todellisen ja koskettavan hahmon. Toisaalta myös Lionel Logueta esittänyt Geoffrey Rush loi terävän kuvan tarkasta, kärkkäästä ja röyhkeästäkin, mutta toisaalta omalla tavallaan elämässään pettyneestä australialaisesta. Hahmossa on syvyyttä, jonka luomiseksi ei käsikirjoitukseen ole tarvinnut lisätä kirjoittaa pitkiä kuvauksia, vaan elokuvassa on luotettu Rushin kykyyn tuoda hahmoon syvyys sisältä päin.

Kenties suurimman vaikutukseen minuun teki kuitenkin Helena Bonham Carterin herkkävivahteinen kuvaus Yrjö VI:n puolisosta, tulevasta kuningatar Elizabethista. Olen liian usein nähnyt Bonham Carterin samankaltaisissa, hieman hullun naisen rooleissa, mikä oli saanut minut unohtamaan, miten laaja-alainen näyttelijä hän todellisuudessa onkaan. Kuitenkin hänen roolityönsä rakastavana ja vahvana vaimona tulevan kuninkaan rinnalla on tunteita herättävä siinä missä Firthin ja Rushin kuvaukset hahmoistaan sekä näiden välisestä suhteesta.

Kokonaisuudessaan tarina on samanaikaisesti sekä raaka kuvaus velvollisuudesta ja sen painosta että koskettava kertomus kasvusta ja henkilökohtaisten vaikeuksien ylittämisestä. En haluaisi käyttää turhia ylisanoja, jotten kuulostaisi kovin falskilta, vaikka todellisuudessa tämä elokuva ansaitsisi niistä jokaisen. Sen kuitenkin sanon, että vaikka en kovin montaa muuta ehdokasta olekaan nähnyt, on elokuva mielestäni todella ansainnut jokaisen Oscarinsa. Olisi ehkä ansainnut vielä muutaman enemmänkin esimerkiksi sivuosasuorituksista ja musiikista, mutta kuten sanottu, en ole muita ehdokkaita juuri nähnyt. Mikäli et ole vielä tätä elokuvaa nähnyt, suosittelen sitä lämpimästi.

(Kuvan lähde: Omamaamansikka)

1. semifinaali, spekulaatiot

Eurovision song contest 2010, Oslo
1. semifinaali 25.5.2010

Nyt, kun pohjustus on saatu alta pois voidaankin siirtyä suoraan ensimmäiseen semifinaaliin. Olen muutaman vuoden ajan laatinut itselleni listaa siitä, mitkä kappaleet ovat omia suosikkejani semifinaaleissa ja finaalissa. Nämä listat kertovat siis nimenomaan siitä, mistä kappaleista itse pidän eniten, eivätkä ole veikkauksia siitä, mitkä kappaleet tulevat pärjäämään parhaiten kisassa. Se lista olisi varsin erinäköinen, koska vuosien varrella olen todennut mieltymysteni eroavan yleiseurooppalaisista varsin radikaalisti. (Paitsi viime vuonna, jolloin Alexander Rybak oli myös oma ykkössuosikkini.)

Hyvä on myös huomioida, että nämä listat pohjautuvat puhtaasti virallisiin esikatseluvideoihin. On ihan eri asia sanoa, mikä biisi on tuotettuna musavideona hyvä, kuin mikä aidosti toimii livenä. Useammin kuin kerran olen todennut, että esikuuntelun pohjalta listan kärkeen päässyt esiintyjä ei sitten livenä osaakaan laulaa, mikä kieltämättä livetilanteessa on suhteellisen iso puute.

Mainitsempa vielä senkin, että tänä vuonna esikuunteluni jäi todella viimetippaan, joten olen kuunnellut kappaleet vain muutaman kerran läpi toisin kuin esimerkiksi vuosi sitten, jolloin taisin tahkota listan läpi kymmenisen kertaa. Selvää on siis, että etenkin listan keskivaiheilla järjestys on hyvin viitteellinen.

Aluksi TOP 3:

1. Viro: Malcolm Lincoln- Siren
   
2. Belgia: Tom Dice - Me And My Guitar
3. Latvia: Aisha - What For?

Viron Malcolm Lincoln

Viron, Belgian ja Latvian edustajat erottuivat tässä joukossa ehdottomasti edukseen ja nousivat omalla listallani vahvaksi kärkikolmikoksi. Syytä lienee muuten todeta, että nämä kolme nousivat kärkeen heti ensimmäisellä kuuntelukerralla eikä edes niiden keskinen järjestys ole sen jälkeen muuttunut, vaikka varsin tasaväkinen kolmikko onkin.

Ehdottomasti kiinnostavin näistä kolmesta on Viron Malcolm Lincoln, ilmeisesti aika vahvasti erilaisia tyylejä sekoittava indiebändi, joka oli Virossa varsin tuntematon ennen paikallisia viisukarsintoja. Kovasti tietysti haluaisin Viron näissä kisoissa pärjäävän, mutta realistina vähän epäilen, josko yhtye selviää edes finaaliin asti. Tämän tyyppinen musiikki ei yleensä ole viisuissa pärjännyt. Belgialle ja Latvialle sen sijaan uskaltaisin povata parempaa menestystä ja Latvialla voi olla mahdollisuuksia ihan kärkikahinoihinkin. Saa nähdä.

Ja sitten sijat 4-17:

• Slovakia
• Valko-Venäjä
• Serbia
• Puola
• Islanti
• Portugal
• Kreikka

• Bosnia & Herzegovina
• Moldova
• Malta
• Venäjä
• Suomi
• Albania
• Makedonia

Vaikka näitä ei olekaan numeroitu, on nämäkin kappaleet järjestetty laskevassa järjestyksessä parhaasta huonoinpaan, tosin järjestys on kyllä lähinnä suuntaa antava. En lähde tätä sen enempää kommentoimaan, kuin että aika paljon harmittaa, ettei Suomea voi sijoittaa tuon ylemmäs listalla. Tämä ei selvästikään ole viisujen vahvimpia vuosia noin yleisesti ja kategorisesti haluasiin kovasti pitää Kuunkuiskaajista, mutta kun ei uppoa, niin ei uppoa. Sitäpaitsi Suomi oli panostanut tästä joukosta ehkä vähiten esikatseluvideoon eli laittanut peliin nauhoituksen Suomen karsinnoista. Sillä ei ihan pärjätä tuotettujen musavideoiden joukossa.

Mikäli joku haluaa kuunnella läpi kaikki tämän karsinnan tai seuraavan karsinnan tai koko kisan kappaleet, löytyvät ne kätevästi soittolistoina Euroviisujen viralliselta YouTube-kanavalta. Kuva on puolestaan napattu Euroviisujen virallisilta sivuilta.