Sukelluksia ja seikkailuja, tarinoita ja tuokiokuvia elämästä ja kaikesta siitä, mikä tekee elämästä ihanaa.
Dives and adventures, stories, and snapshots from a life and about everything that makes life wonderful.

19.1.2010

Spirit - villi ja vapaa

Spirit: Stallion of the Cimarron.
Dreamworks, 2002.

Toissa viikonloppuna vanhempien luona vieraillessa tulin päivällä muiden puuhien ohessa katsoneeksi tämän ainakin minulta aiemmin ohi menneen animaation. Spirit - villi ja vapaa kertoo Spirit nimisen nuoren mustangi orin tarinan 1800-luvun villissä lännessä. Nuori Spirit on laumansa johtaja, joka yrittää suojella laumaansa kaikin keinoin, mutta päätyykin itse ratsuväen vangitemaksi. Vankeudessa armeijan kapteeni yrittää murtaa itsepäisen hevosen ja saada sen kesyyntymään. Spirit kuitenkin onnistuu pakenemaan mukanaan intiaanipoika Pikku Puro, jonka kautta Sade nimisen tamman. Spiritin lauma ei kuitenkaan ole vielä turvassa ja se joutuu yhä uusien haasteiden eteen.

Siltä pohjalta, että elokuva on Shrekin tekijöiltä olisi voinut kuvitella Spiritinkin olevan kihelmöivän viihdyttävä animaatio. Kuitenkin on todettava, että Spirit ei yllä lähellekään Dreamworksin parempia tuotoksia. Tarinan kaari on lähes rasittavissa määrin ennalta arvattava ja stereotyyppinen: pitää olla se ehdoton paha ja erehtymätön sankari. Aika monet amerikkalaiselle elokuvalle tyypilliset kliseet olisi kuitenkin voinut antaa anteeksi, jos elokuva olisi muutoin ylittänyt lajityyppillisä kompastusiviä. Pahin ongelma ainakin minulle oli elokuvan päälle liimattu Spiritin kertojaääni. Elokuvassa puhuttiin vähän ja mielestäni kuvallinen kerronta kannatteli tarinaa oikein mainiosti, mutta jostain syystä tekijät eivät olleet uskoneet tarpeeksi kykyynsä välittää tunteita animaation keinoin, vaan olivat päätyneet lisäämään tarinan "käännekohtiin" Spiritin kertomaan, mitä tapahtui. Se oli turhin ja rasittavin osa koko elokuvaa, sillä kertojaäänen pätkät olivat liian harvassa ja päälleliimattuja, eikä niitä olisi millään muotoa tarvittu viemään tarinaa eteenpäin. Nyt kertojaääni teki elokuvasta halvan tuntuisen ja korosti sen kliseitä.

Animaatiojäljen suhteen en ole mikään asiantuntija, mutta mielestäni etenkin hevosten animointi oli onnistunut elokuvassa hyvin. Ihmisiä ei ehkä voi pitä keskivertoa parempina, mutta sitäkin kompensoi ympäröivän maailman henkevyys. Elokuvaan oli melko uskottavasti luotu mennyt maailma uudelleen. Kaiken kaikkiaan elokuva oli ihan mukiin menevää katsottavaa, mutta maailmaa mullistaa teosta siitä ei saa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti