Suzanne Collins: Nälkäpeli

The Hunger Games

WSOY, 2009

Katniss Everdeen elää vyöhykkeellä 12 Panemissa, joka on rakentunut entisen Pohjois-Amerikan raunioille. Panemin vyöhykkeillä eletään Capitolin valvovan silmän alla, minkä lisäksi Capitol järjestää vuosittain Nälkäpelin muistutuksena vyöhykkeiden asemasta. Nälkäpelissä kunkin vyöhykkeen lähettämät nuoret kilpailijat, 12 tyttöä ja 12 poikaa, taistelevat elämästä ja kuolemasta, kunnes jäljellä on enää yksi. Vyöhykkeen 12 kilpailijoille se yleensä tarkoitta varmaa kuolemaa, mutta kun Katnissin sisar arvotaan vyöhykkeen edustajaksi tarjoutuu Katniss tämän tilalle.

Nälkäpeli on hengästyttävän vangitseva kirja alusta loppuun. Jo alkuasetelma kertoo, ettei kyseessä ole mikään kevyt lukukokemus, vaan varsin raaka kuvaus dystooppisesta todellisuudesta. Panemissa harvoilla on valtaa ja nämä harvat käyttävät sitä mielivaltaisestikin hallitakseen vyöhykkeiden ihmisiä hajoita ja hallitse menetelmällä. Itse Nälkäpeli on tämän mielivallan ehkä raain ilmentymä, joka on ainakin kirjan kuvauksen mukaan Capitolin asukkaille suurta viihdettä. Ylipäätään capitolilaiset kuvataan Katnissin silmin vakavasti todellisuudesta vieraantuneiksi.

Katniss on kertojana kiehtova hahmo. Hän on luunkova selviytyjä ja perheensä hyvinvoinnista huolehtija, mutta pohjimmiltaan humaanimpi ja pehmeämpi, kuin osaa itselleenkään myöntää. Nälkäpeli korostaa niin Katnissin selviytyjän vaistoa, mutta yllättäen myös näitä muita puolia. Etenkin Katnissin kanssa vyöhykkeen 12 edustajaksi valittu Peeta toimii katalyyttinä Katnissin erilaisille puolille.

Mielenkiintoista on myös se, että siinä missä Katniss on monella tapaa kova, syntyy Peetasta huomattavasti pehmeämpi kuva raaoista olosuhteista huolimatta. Tämä vastakkainasettelu on kiehtova myös sikäli, että melko poikkeuksellisestikin kovapintaisempi tästä parivaljakosta tosiaan on tyttö eli Katniss. Heidän erilainen lähestymiskulmansa asioihin antaa myös hyvää syvyyttä kertomukselle siitäkin huolimatta, että se on kirjoitettu Katnissin kautta. Myös muut sivuhahmot tuovat tarinaan mielenkiintoista syvyyttä ja historian tuntua ollen samalla myös itsenäisinä hahmoina moniulotteisia ja syviä. Se onkin yksi tämän kirjan monista meriiteistä.

Kokonaisuudessaan Nälkäpeli on moniulotteinen, vetovoimainen ja pelottavassa määrin uskottava kertomus dystooppisesta tulevaisuudessa, jossa kukaan meistä ei haluaisi elää. Se saa pohtimaan niin tulevaisuutta kuin historiaakin, sekä sitä, miten tämän kaltainen maailma voidaan välttää. Vaikka kyseessä onkin nuortenkirja suosittelisin sitä silti myös meille ihan aikuisille, sillä tämä kirja herättää varmasti ajatuksia ihan jokaisessa lukijassa.

Eureka

Syfy/Sub, 2006->.

Ehdin hetken miettiä, että voiko tähän blogiin kirjoittaa telkkariohjelmista, mutta sitten muistin, että tämähän on oma blogini, johon saan kirjoittaa ihan mistä huvittaa! Enkähän muutenkaan onnistuisi pitämään yllä illuusiota olevani vain korkeakulttuuria kuluttava kulttuurisnobi. Odottakaan vaan, kun chick-lit kausi iskee taas päälle! Mutta nyt takaisin television pariin.

Scifi on aina ollut oman tykkäämiseni ns. harmaalla alueella. En juuri vihaa scifiä, mutta aika harvoin se myöskään kuuluu ihan lemppari ohjelmiini/elokuviini/kirjoihini. Poikkeuksiakin tietysti on. Linnunradankäsikrija liftareille kuuluu pysyväiskokoelmaan useammassakin muodossa ja esimerkiksi Torchwood on nailinnut allekirjoittaneen useasti television ääreen. Samaan joukkoon lukeutuu myös Eureka.

Eureka kertoo Eurekan kaupungista. Vaikka Eureka ehkä päälisin puolin näyttääkin aivan tavalliselta yhdysvaltalaiselta pikkukaupungilta, ei se ole sitä, sillä sen olemassaolosta ja sijainnista tietää vain harva ja lähes kaikki kaupungin asukkaat ovat neroja. Kaupungin suurin työnantaja on Global Dynamics, hallituksen tutkimuskeskus, jonka pilottijaksossa todetaan olevan vastuussa lähes kaikista teknisistä läpimurroista viimeisen 50 vuoden aikana. Sarjan päähenkilö on seriffi Jack Carter, joka pilotissa ajautuu sattumalta kaupunkiin kuljettaessaan karkulaistytärtään Zoea kotiin. Isän ja tyttären vierailun aikana kaupungissa tapahtuu kuitenkin kummallisia onnettomuuksia, joista yhdessä myös kaupungin sheriffi loukkaantuu. Niinpä Carter löytääkin itsensä jakson lopussa Eurekasta uutena sheriffinä. Toisessa jaksossa myös Zoe ilmestyy kaupunkiin ja jää isänsä luo asumaan. 

Sheriffi-isän ja kapinoivan tyttären lisäksi keskeisessä osassa sarjassa ovat puolustusministeriön agentti Allison Blake, Global Dynamicsin johtaja Nathan Stark, kaupungin yleismiesnero Henry Deacon sekä värikäs joukko muita kaupunkilaisia. Jokainen jakso rakentuu aina jonkin kummallisen, usein tieteellisistä kokeiluista johtuvan tapahtuman ympärille, jota Carter ja Blake yleensä Deaconin avustuksella yrittävät ratkoa. Sävy on tieteissarjoja parodioiva, mikä johtaa yleensä siihen, että yleensä ongelmia eivät ratkaise tutkijanerot vaan runsaalla maalaisjärjellä varustettu Carter.

Sarja oli hauska ja sopivan kevyt, joskin myös tummempia pohjavireitä sarjasta löytyy. Olen aina ollut hyvän parodian ystävä ja toisaalta Carteriin oli helppoa samaistua, sillä itsekin olen joskus kokenut olevani niin paljon fiksumpien ihmisten ympäröimänä, että heidän puheitaan ei tahdo ymmärtää. Sarjan komiikka on nasevaa, muttei liian alleviivaava, ja toisaalta mukana on myös tarpeeksi draamaa, ettei sarja jää höttöiseksi hattaraksi. Paikoitellen hahmot ovat ehkä vähän karikatyyrimaisia, mutta mielestäni kuitenkin sen verran vinksahtaneita karikatyyreja, etteivät ne ole ainakaan toistaiseksi alkaneet tympiä. Osaltaan tämä ehkä on myös varsin onnistuneen roolituksen ansiota.

Eureka kuuluu Suomessa Subin ohjelmistoon ja sen ensimmäinen kausi esitettiin jo syksyllä 2008 myöhäisillassa, jolloin taisin katsoa joka ikisen näytetyn jakson. Kun ensimmäinen kausi päättyi ja sarja jäi tauolle joulun aikoihin, jäi haikea olo, mutta myös pelko siitä, että toinen kausi esitettäisiin jo seuraavana keväänä vaihtoni aikana. Noh, sarja ei palannut ruutuun keväällä 2009 eikä edes koko vuonna, vaan sarjan toinen kausi starttari Subilla vasta viikko sitten tiistain myöhäisillassa. Ei voi kieltää, ettenkö olisi hihkunut riemusta, kun sarjan ohjelmatiedoista bongasin! Onneksi olen muutenkin yökyöpeli, niin myöhäinen lähetysaikakaan ei haittaa. Toivottavasti Sub jatkaa sarjan esittämistä myös toisen kauden jälkeen. Yhdysvalloissa kun on esitetty jo kolmaskin kausi ja neljännestäkin on tehty sopimus.