Olen siitä tyypillinen naisihminen, että pidän sisustamisesta. Mutta jos ihan totta puhutaan, en ehkä ole kamalan hyvä siinä. Ehkä isoin ongelma on, että omistan ihan liikaa tavaraa, etenkin kirjoja. Kirjat vaativat kirjahyllyjä ja kirjahyllyt seiniä, ja siinä vasta onkin haastetta, ettei kirjahyllyistä tule liian hallitsevia ja raskaita.
Monet kirjahyllyt ovat ongelma myös silloin, kun haluaisi laittaa taidetta esille. Jos seinät ovat täynnä kirjahyllyjä, on joukkoon vähän haastavaa mahduttaa kaikkia taidetta etenkään silloin, kun erilaisia grafiikan lehtiä ja taidejulisteita. Se onkin ollut tässä nimenomaisessa asunnossa aina vähän ongelmallista, etten ole löytänyt taiteelleni paikkoja. Tai ehkä olen vain ollut vähän laiska.
Vaan nyt, ihan viimeisten viikkojen aikana olen saanut potkittua itseni liikettä ja päätynyt ainakin jokseenkin tyydyttävään lopputulokseen. Muutama uusi juttu on päässyt seinille ja muutama on siirtänyt paikkaa. Tosin vieläkin kaapeista löytyy asioita, jotka joskus pitäisi saada kehyksiin ja esille. Mutta kehystäminen on kallista puuhaa ja opiskelijabudgetti ei juuri anna perkiksi siinä suhteessa. Siispä esimerkiksi Tiitus Petäjäniemen printit saavat yhä odottaa oikeaa aikaa ja paikkaa.
Alta löytyy kuvia ja hieman sanoja itse taiteen takaa yksiön "huoneiden" mukaan jaoteltuna.
Makuuhuone:
Kolmen ja puolen vuoden aikana sänkyni on seilaillut vähän sinne ja tänne pitkin asuntoa. Se löysi sopivan paikan oikeastaan vasta viime syksynä. Samalle sängyn ympärille ilmestyi paljon tyhjää seinää. Ihan ensimmäiseksi otin ja siirsin vuosia sitten Kööpenhaminasta ostetunison Henri Cartier-Bresson julisteen ruokapäydän päältä sängyn päätyyn. Muutoin seinät olivat melko tyhjät, kunnes keksin kaivaa varastoistani erinäisiä vuosien varrella kertyneitä taidepostikortteja. Vähitellen olen keräillyt niille erilaisia kehyksiä ja nyt sain vihdoin ripustettua niitä seinille. Tosin kehystettäviä kortteja olisi ainakin tuplasti enemmän, kun vaan löytäisin lisää kivoja kehyksiä.
Keittiö:
Tällä seinällä oli tosiaan aiemmin rakas Cartier-Bresson halpoine Ikea-kehyksineen. Sen siirryttyä sängyn ylle nostin seinälle kookoskuvan pystysuunnassa. Valitettavasti se vaan oli kamalan yksinäisen ja orvon näköinen, ei vähiten siksi, että se on alkujaankin tarkoitettu yhteen kalakuvan kanssa. Vieläkin ne näyttävät vähän pieniltä ja kaipaisivat ehkä kehyksiä ympärilleen, mutta saavat nyt olla näin.
Niin nämäkin ovat tosiaan matkamuistoja, tosin itse asiassa itse ottamiani kuvia Wienistä. Suurennettu ne on aikoinaan työväenopiston valokuvauskurssin näyttelyä varten.
Eteinen:
Joskus viitisen vuotta sitten ostettu Vesiputouksen alla on ainoa taideteokseni, joka on pysynyt tismalleen samalla paikalla eteisessä, vessan oven vieressä alusta alkaen. Nyt se sai parikseen Kettu-sarjakuvaoriginaalin (tuttavallisemmin Kakkelon), jonka menestyksekkäästi aikoinaan huusin huutokaupassa kaverini avustuksella.
Ehkä sitten seuraavassa asunnossa saan enemmän taidetta kehyksiin ja seinälle.
PS. Eilinen merkintä on jälleen Räpellyksessä. Tällä kertaa aiheena olivat savipillit.
