Viisuviikko: ensimmäistä semifinaalia pukkaa

Olen ollut tavattoman huono viisufani tänä vuonna. En seurannut lainkaan Suomen karsintoja (paitsi ihan vähän viimeistä finaalia), Melodifestivalenista missasin puolet, niin suomalaiset kuin ruotsalaisetkin esikatselut ovat jääneet väliin ja nyt en ole edes kunnolla ennakkokuunnellut viisuja.

Itseasiassa, jos tarkkoja ollaan, niin olen ennakkokuunnellut vain tämäniltaisen ensimmäisen semifinaalin kappaleet ja nekin vain yhden kerran. Kokonaisuudesta minulla ei ole mitään käsitystä. Miten sitä onkin tänä vuonna onnistunut näin heikosti perehdyttämään itsensä?

Noh, kerran sentään olen tämän illan kappaleet kuunnellut läpi ja kaukaa viisaasti jopa kirjoitin ensivaikutelmat ylös. Ne kaikessa vajavaisuudessaan löytyvät alta. Niiden pohjalta suosikeiksi nousivat Islanti, Unkari ja Sveitsi. Niin ja tietysti Suomi. Olen tosi iloinen, että Suomen viisu on kerrankin ihan aidosti myös oma suosikkini.

Puola: Ei hyvä.

Norja: Ideana kiva afrikkameininki, mutta jotain jää uupumaan. Waka Waka e e.

Albania: Kiistatta pelottavin video. Eikä biisikään ollut hyvä.

Armenia: Ihan tyhjäpäinen, mutta hauska.

Turkki: Rokilla mennään, taas.

Serbia: Hauska retromeininki

Venäjä: MITÄ HITTOA? Ihme laahaava tempo.

Sveitsi: Tosi söpö ja herttainen, mutta en tykkää ihan kalamasti tytön äänestä. Ihanaa, kun biisi muuttuu kokoajan ja elää peruskompin päällä.

Georgia: Ei näin. Kuinka monta kertaa tääkin on jo nähty?

Suomi: Paradise Oskar on luikerrellut sydämeen ajan kanssa.

Malta: Kuulostaa ihan siltä, miltä brittien viisut pari vuotta sitten. JA se ei ole kehu.

San Marino: Ihan kiva, mut unohtui ihan heti.

Croatia: Viisujen historian suosituimpia kappaleen nimiä? Ihan ok.

Islanti: Ai ku ihana. En edes oikein tiedä, mitä tää on, mut ihana.

Unkari: Tosi tuotettua tanssimusaa, mutta myös varsin kaunista.

Portugali: Joo-o, ei mee tää jatkoon ei sit millään.

Liettua: Otti sitten nakikseen jokavuotisen Disney-balladin. Ei tartte men jatkoon.

Azerbaijan: Tää on sellanen leffabiisi. Miettikää nyt, just tälläsiä biisejä on sadassa ja yhdessä leffassa, etenkin romanttisissa.

Kreikka: No Kreikka ainakin yrittää rikkoa omia kangistuneita kaavojaan. Ei kyllä ehkä onnistu kamalan hyvin. Tai siis hei, zorbas. Vaan kyllä tätä kuunnellessä vähän tulee ikävä Sakisia.

Melodifestivalen

Rasitampa taas vaihteeksi teitä lukijoita ainaisilla viisuhöpinöilläni, koska, noh, tekee mieli. Ne, joita viisut ärsyttävät voivat täten hypätä tämän merkinnän yli.

Siinä missä olen ollut viisufani jo pikkukakarasta, olen ehkä vähän yllättäen löytänyt Melodifestivalenin vasta pari vuotta sitten. Melodifestivalen on siis se skaba, jossa ruotsalaiset valitsevat oman ehdokkaansa viisuihin. Jos et ole koskaan Melodifestivalenia nähnyt, älä missään tapauksessa erehdy ajattelmaan mitään sellaista puoliväljähtänyttä ja tönkköä, kuten Suomen viisukarsinnat lähes joka vuosi. Ei, ruotsalaiset tekevät tämänkin paremmin. Melodifestivaalen on moniviikkoinen kartevaali ja maata kiertävä kansanjuhla. Melodifestivalen kerää artisteja kaikista tyylilajeista ja täyttää Ruotsin suurimpia areenoja.

Mutta ennen kaikkea Melodifestivalen on viimeisen päälle hiottu ja hauska show. Juontajat ovat sanavalmiita, varmoja, huumorintajuisia ja heittäytyviä. Artistien esittely on joka vuosi tehty erilaisella ja hauskalla tavalla. Esimerkiksi tänä vuonna kaikkia artisteja "kuulusteltiin" ja ainakin minä hekotin suurimman osan näistä läpi. (Alta löytyy yksi.) Niin ja väliaikashowhunkin panostetaan ihan eri tavalla, kuin suomessa. On ulkomaisia esiintyjävieraita ja tai täysillä heittäytyviä kotimaisia. Niin oli tänäkin vuonna, vaikka itse en ehkä ihan innostunut entisten viisutähtien "uudelleen koulutuksesta".

Niin ja ne esiintyjät. Se mikä viisuissa on minua aina viehättänyt, on artistien aito innostus esiintyä juuri sinä hetkenä juuri sillä lavalla juuri sille yleisölle. Siinä esiintymisessä on usein sellaista mieletöntä riemua, että sitä on hauska katsella silloinkin, kun kappale ei ole hyvä. Juuri tämä tunnelma tavoitetaan tosi hyvin myös Melodifestivalenin lavalla. Hihkun kotona innosta ihan vaan siksi, että myös esiintyjät länsinaapurin areenoilla tuntuvat hihkuvan riemusta päässessään lavalle.

Tämän vuoden Melodifestivalenin finaali oli tänä iltana. Voittajaksi äänestettiin tänä vuonna Eric Saade, joka oli ihan kisan kärkipäässä viimevuonnakin. Harmillista vain, että tämän vuoden kappela Popular ei ollut yhtä hyvä, kuin viimevuotinen Manboy. Vaan eipä silti, ainakin Ericillä on paketti kasassa ja Düsseldorfiin (jossa siis tämän vuoden viisut kisaillaan) on tiedossa näyttävä show Ruotsilta. Ylipäätään kisa oli aika tasaväkinen ja jännittävä, vaika vähän toki jäi harmittamaan, ettei oma suosikkini The Monikerin Oh My God yltänyt voittoon asti. Vaan eipä suosikkini yliinsäkään voita ja nyt The Monikerille irtosi peräti kolmas sija. Alta löytyvät sekä voittajan että The Monikerinkin esitykset.

Ps. Yritän pitää viisurummutuksen lähikuukausina täällä blogissa jossakin kohtuuden rajoissa, mutta jos sitä ei lainkaan kestä, ei tämä ehkä ole oikea paikka. Hyvän mielen ja huonon musiikin juhla kunniaan!

Euroviisu fail

Näin sitä joskus hyvätkin aikomukset jäävät vain aikomuksiksi ja viisukommentointi blogissa tyngäksi. Vähän kyllä harmittaa, mutta melko validiksi tekosyyksi kehtaan nostaa sen, että juurikin tuohon viisuviikon lopulle ajoittui elämän olennaisten materiaalisten osasten siirtäminen Turusta Helsinkiin. Suomeksi sanottuna muutin siis taas kesäksi Helsinkiin kesätöihin ja siinä hässäkässä blogin kirjoitus jäi.

Sen perusteella, mitä viisusita vielä muistan, niin toisesta semistä jatkoon menneisiin olin suhteellisen tyytyväinen. Eniten harmistuin, kun Liettuan InCulto putosi finaalista, koska kundeilla oli ihan loistava meininki lavalla. Vielä enemmän se alkoi oikeastaan harmittaa, kun viisujen jo päätyttyä löysin YouTubesta bändin ennen viisuja tekemän, tämän vuoden viisujen teemaa hyödyntäneen Share the moment -videosarjan. Ei sille mitään voi, että Liettua on edelleen suosikki.

Toista semifinaalia tulin muuten katselleeksi baarissa Turun viisufanitovereiden kanssa, mikä oli sekä ensimmäinen katselukerta baarissa että kyseisessä seurassa. Kombinaatio toimi oikein mainiosti ja ainakin meidän pöydässä oli kaamea kappaleiden kommentointi ja arviointi (arviointitaulukkoineen) käynnissä koko illan. Lainkaan en pane pahakseni, jos vaikka ensivuonnakin onnistuisin jonkun lähetyksen katsomaan samojen herrojen seurassa!

Finaalin puolestaan katsoin jo suhteellisen perinteiseen tapaan vanhempieni luona muutaman hyvän ystävän ja hyvän ruuan parissa. Tai noh, kaksi kolmasosaa seurueesta katsoi ja kommentoi viisuja ja yksi kolmasosa väsäsi keittiössä kaikkia superherkkuja, kuten täydellisiä mokkapaloja. Itse finaaliin olin niin toteutuksen kuin tuloksenkin puolesta varsin tyytyväinen. Saksan Lena oli sieltä omien suosikkien kärkipäästä ja oli suorastaan liikuttavaa, miten tolaltaan tyttö meni voitostaan. Myöskään kakkoseksi tullut Turkki ei ollut lainkaan huono, vaikka se laikkalavashow oli kyllä vähän härö. Hyvä siis Saksa ja Turkki.

Viisujen jälkeen jälkikommentointeja lueskellessa saatiin vielä pintaan perinteikäs viisuärtymyskin, kun jostain käsittämättömästä syystä ihmiset taas jupisivat Saksan voiton olleen poliittinen juttu. Olen pohtinut aika paljon näitä "poliittisia ääniä" ja "naapuriääniä", joista on nyt jauhettu ties kuinka monta vuotta joka vuosi, ja uskon ihmisten kyllä äänestävän ennen kaikkea sitä musiikkia, josta he pitävät riippumatta siitä, mistä maasta se musiikki tulee. En ehkä avaa tätä nyt enempää, mutta toivon kovasti, että tästä ikuistesta jänkkäämisestä jo vähitellen päästäisiin.

Mutta juuh, tässä pikainen yhteenveto jo lähes kuukauden takaisista viisuista. Ehkä se johtuu kesästä, mutta nyt pulppuaa monia muitakin ideoita blogia varten, joten ehkäpä sitä oikeasti saa kirjoitettua vähän tiheämpään tahtiin. Toivokaamme näin.

PS. Olen muuten aika pähkinöinä Bloggerin uudistuneesta ulkoasumuokkauksesta! Aiempi valikoima oli jo jonkin aikaa tuntunut turhan suppealta ja vanhentuneelta, joten olikin jo aika, että niitä vähän uudistettiin. Juhannuksen jälkeen tarkoitus onkin rakentaa uusien mallien avulla tälle blogille ihan uusi lookki uusilla välineillä siitäkin huolimatta, että myös nykyinen ulkoasu yhä silmää miellyttää. Nähtäväksi jää, miten kovasti ryyli pannaan remonttiin.

PPS. Tarkoitus on myös sisällöllisesti vähän laajentaa ja kehittää blogia tulevaisuudessa, kun nykyinen formaatti ei ihan sellaisenaan tunnu omimmalta juuri nyt. Uudistuksia siis pukkaa...

2. semifinaali, spekulaatiot

Eurovision laulukilpailu 2010
2. semifinaali 27.5.

Tätä toista semifinaalia ehdinkin tahkota tässä viime päivinä aika paljon enemmän, kuin ensimmäistä alkuviikosta. Sinällään se on vähän ironista, koska tästä joukosta oli omat suosikit jotenkin helpompi poimia, kuin ykkösestä. Huonoimmat olivat oikeasti huonoja ja joukosta löytyi suhteellisen vaivattomasti kymmenkunta sellaista biisiä, jotka omasta mielestä ansaitsisivat jatkopaikan. Saa kuitenkin nähdä, miten omien suosikkien osalta käy, sillä keskikasti on tässäkin semissä aika laaja ja tasainen. Kaiken kaikkiaan tämä on ykkössemiä parempi satsi.

TOP 3:

1. Armenia: Eva Rivas - Apricot Stone
2. Irlanti: Niamh Kavanagh - It's For You
3. Liettua: InCulto - Eastern European Funk

Eva Rivas

Tästä kolmen kärjestä Armenia ja Irlanti ovat oikeastaan aika varmoja veikkauksia ja saattavat hyvin löytyä finaalinkin kärkipäästä. Molemmat ovat myös viisufanien keskuudessa keränneet aika paljon suosiota. Molemmat ovat erittäin kauniita kappaleita, jotka ovat vedonneet minuun alusta asti aika tasaisesti. Armenia kiilaa tässä vaiheessa aavistuksen edelle siksi, koska Irlanti kuitenkin ammentaa aika paljon enemmän vanhasta.

Liettua taas on tietynlainen rajatapaus. Se saattaa pärjätä tosi hyvin tai sitten jäädä ihan hännille. Tuskin Liettualla kuitenkaan voittoon on mahdollisuuksia. Ymmärrän ihan hyvin, miksi tämä ei kaikkiin vetoa, mutta minut InCulto saa hyvälle tuulelle ja tanssahtelemaan.

Muita jatkoonmenijäsuosikkejani ovat:

• Turkki
• Israel
• Azerbaijan
• Ukraina
• Tanska
• Ruotsi
• Kroatia

Muutama kommentti näistä. Olen vähitellen lämmennyt lisää Israelille, joka ei ekalla kuuntelukerralla lämmittänyt yhtään niin kuin nyt. Azerbaijan puolestaan kärsii ennen kaikkea laulajan ääntämyksestä. Jos se on kohentunut tähän iltaan mennessä voivat azerit hyvinkin ponnahtaa oman listani ja koko kisan kärjille. Ruotsi puolestaan on ollut jatkuvassa laskusuhdanteessa edustajan valinnasta lähtien. Niin herttainen kuin Anna onkin, niin alan vähitellen kyllästyä kappaleeseen.

Tässä vielä veikkaukseni (ja toiveeni) putoajiksi:

• Kypros
• Sveitsi
• Bulgaria
• Georgia
• Romania
• Hollanti
• Slovenia

Oikeastaan ihan kamalia näistä ovat vain kolme viimeistä, jotka sijoittuvat lähetyksessäkin valitettavasti peräkkäin. Ehkä kuvaavaa on, että olin onnistunut kadottamaan Slovenian listaltani, enkä millään saanut päähäni, mikä minulta puuttuu. Se ei voi kertoa hirveän hyvää kappaleesta kun mieli haluaa blogata sen. :D

Näin siis toivoisin käyvän tällä kertaa esikuunteluiden pohjalta, tosin, kuten viimeksikin, vasta livet näyttävät, mitkä kappaleet nousevat ja mitkä uppoavat. Jään siis jännityksellä odottamaan iltaa.

1. semifinaalin jälkipuinti

Eurovision laulukilpailu
1. semifinaali 25.5.

Jahas, nyt kun on nähty ensimmäinen semi, niin lienee aika kommentoida vähän nähtyä. En nähnyt lähetystä suorana eilen illalla, koska olin Rufus Wainwrightin keikalla, joten katsoin shown tänään YLE Areenan kautta (nähtävissä kuukauden ajan). Tiedä häntä sitten, miten se vaikutti omiin arviointeihin, mutta ainakin oli kummallista katsoa lähetystä, kun teisi jo tulokset.

Aloitan käymällä ensin lyhyesti kaikki esitykset läpi ja sen jälkeen puhun vähän showsta muuten.

Moldova: Ihan kiva perus viisu, ei herättänyt hirveitä tunnekuohuja. Varmasti finaalipaikan saavuttamisessa auttoi uusi äänestyjärjestys yhdistettynä ensimmäisenä esiintymiseen.
Venäjä: Tämä biisi, joka ärsytti esikatselussa aika paljon, olikin yllättävän miellyttävää kuunneltavaa semissä. Laulajan lausunnasta sai nyt selvää ja överi melodramaattisuuskin toimi ihan hyvin, kun tiesi biisin olevan huumoribiisi. Live-esityksen pohjalta ymmärrän finaalipaikan.
Viro: Kappale oli edelleen loistava ja suosikkini, mutta varmaankin vähän liian erilainen näihin kisoihin. Lisäksi lavashow oli aika lattea, eikä varmastikaan jäänyt kovin hyvin mieleen. Sääli silti, ettei Malcolm Lincoln päässyt jatkoon.
Slovakia: Tiedän, että Slovenian tippuminen oli useammalle kaverille pettymys, ja voin kyllä jossain määrin samaistua. Luulen, että Slovenia kaatui vähän kappaleeseen, jossa ei ollut tarpeeksi tarttuvaa koukkua. Aina nätti ja hyvin laulettu biisi ei vaan riitä. Ei, vaikka se olisikin yhdistettyyn luovaan lavashow'hun.
Suomi: En ole missään vaiheessa ollut mikään Kuunkuiskaajat fani, mutta tokihan se harmitti, ettei Suomi jatkoon mennyt. Ongelmaksi taisi muodostua se, että koko lavaesiintyminen muistutti ihan liikaa viime vuoden voittajaa: oli viulua ja hyppiviä kansantanssijapoikia yhdistettyä folkhenkiseen biisiin. Ja kaikki tämä tehtiin vähän viimevuotista huonommin. Ollaanhan se jo ennenkin nähty, ettei edellisen vuoden voittoreseptillä pärjätä seuraavana vuonna.
Latvia: Edelleen olivat tyttö ja laulu nättejä, vaan eipä osannut tyttö laulaa livenä lauluaan yhtä nätisti, kuin videolla.
Serbia: Jos jokin asia näistä kisoista jää elämään, täytyy sen olla Milanin pottakampaus! Ainakin itse fanitan sitä. :D Itse esitykseen tosin petyin. Esikatselussa Serbia oli hauskasti yhdistänyt popbiisiä ja paikallisia piirteitä, mutta semifinaalin esityksestä se kaikki paikallisuus oli kuorittu pois ja jäljelle jäi varsin keskinkertainen ketkuttelu. Jatkoon pääsivät kuitenkin, ehkä juuri pottakampauksen voimalla...
Bosnia & Herzegovina: B&H on yleensä ollut ihana kaikessa kummallisuudessaan, mutta tänä vonna biisi oli kyllä kamalan mitäänsanomaton ja tavanomainen renkutus, joka ei jäänyt lainkaan mieleen. Taisi mennä rock-kortilla jatkoon tällä kertaa.
Puola: Puola ei kyllä uponnut yhtään. Sekä lavaesitys että itse biisi olivat niin kummallisia, etteivät olisi finaalipaikkaa ansainneetkaan.
Belgia: Tom Dicellä oli ehkä paras mahdollinen paikka esiintyä: kahden pömpöösin ja ylidramaattisen esityksen välissä herkkä mies ja kitara yhdistelmä oli ihanan raikas tuulahdus ja toimi loistavasti. Hyvin ansaittu finaalipaikka.
Malta: Hohhoijaa, osaisikohan Malta joskus lähettää jotain muuta, kuin näitä pömpöösejä superballadeja? Hämmennystä herätti kummallinen lintumies sekä se, miten 18-vuotiaasta tytöstä on saatu tehtyä yli kolmekymppisen näköinen.
Albania: Aika perusviisu Albanialta. Ei jäänyt erityisesti mieleen, muttei ärsyttänytkään.
Kreikka: Kreikka kipuaa henkilökohtaisten suosikkieni listalla jatkuvasti ylöspäin. Mitään varsinaista sisältöähän biisissä ei ole, mutta kappale tempaa ehdottomasti mukaansa ja siinä on sitä riemukkuutta, mitä parhaissa viisuissa yleensä on. Olisi ollut iso yllätys, jos Kreikka ei olisi mennyt finaaliin ja uskon sen nousevan jälleen kerran vähintään kymmenen kärkeen.Portugali: Portugali onnistui erittäin hyvin siinä, missä Malta epäonnistui. Nuori laulaja näytti raikkaalta ja ikäiseltään, eikä kappale ollut pönöttävä, vaikka olikin mahtipontinen. Illan suurista balladeista oma suosikkinen.
Makedonia: YÖK. Makedonia oli kerännyt viimevuosien viisuista kaikkein ällöimmät elementit yhteen biisiin. Etenkin minua ärsyttivät naurettavan pornahtavasti puetut taustatanssijat. Niihinhän ei tässä semifinaalissa muuten juurikaan sorruttu. Onneksi tätä ei tarvitse katsella tai kuunnella enää kertaakaan.
Valko-Venäjä: Ensimmäisellä kuuntelukerralla tämä biisi tuntui ihan nätiltä, mutta uudelleen kuuntelu paljasti kappaleen kammottavan falskiuden. Kammottavaa siirappia, jolla ei oikeastaan ollut edes mitään sisältöä. Asiaa ei yhtään auttanut se, että laulusta saattoi kuulla ihan selkeitä epäpuhtauksia. Valko-Venäjän olisikin ihan mieluusti voinut jättä finaalista pois.
Islanti: Islannin kappale oli ihan kaunis, joskin ainakin omasta mielestäni vähän vanhahtava. Ihan selvä jatkoonmenijähän tämä oli, joskin jos se olisi mahdollista, haluaisin pistää Heran esiintymisasun uusiksi. Kenen idea oli pukea kauniisti laulava kaunis nainen mekkoon, joka peittää kaiken muun paitsi tissit ja joka olisi ollut tyylikäs ehkä joskus 15 vuotta sitten? Ja sitten iskeä taustalaulajat kauniisiin, moderneihin babydoll-mekkoihin, jotka paljastavat niin käsivarret kuin sääretkin? Kai sitä olisi voinut isokokoisen naisen vähän kauniimminkin pukea.

Yleisesti ottaen ainakin ensimmäisen semin pohjalta uskaltaisin väittää norjalaisten onnistuneen erittäin hyvin. Lava oli toimiva ja oli aika vaikuttavaa, miten monenlaiseksi se saatiin muokattua eri esityksissä. Green roomkaan ei näyttänyt hullummalta. Postikortit olivat ehkä vähän tylsiä, koska ne olivat käytännössä kaikki samanlaisia siitäkin huolimatta, niitä oli kierretty kuvaamassa ympäri Eurooppaa. Toisaalta oli hauskaa nähdä livekuvaa esiintyjistä lavalla juuri hetki ennen esitystä. Tulee itsellekin hyvä mieli, kun näkee, miten täpinöissään esiintyjät juuri ennen vuoroaan ovat. Pidin myös väliaikanumerosta ja siitä, että oltiin uskallettu tehdä jotain ihan erilaista, kuin muutamana viime vuonna. Jään jännityksellä odottamaan, mitä seuraaviin lähetyksiin on sen osalta keksitty.

Parasta tässä semifinaalissa olivat kuitenkin juontajat! Venäjän vuoden takaiset juontajat jättivät sen verran isot traimat kaikessa pökkelöydessään, että oli iso helpotus nähdä hyvin toimiva juontajajoukko, jolla oli järkevä työnjako ja sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Eniten nautin ehdottomasti Erikin pienistä odottamattomista vitseistä, kuten lipun kutomisesta tai Serbian laulajaksi muuntautumisesta. (Myös laulajan reaktio tähän oli vertaansa vailla.) Jään kyllä innolla odottamaan seuraavia lähetyksiä ja mitä juontajille on keksitty niihin.

Että näin tällä kertaa. Huomenna sitten asiaa toisesta semifinaalista (joka ilmeisesti on tasoltaan huomattavasti tätä ensimmäistä parempi) ja sen jälkeen spekulointia finaalista ja koko karnevaalien lopputuloksesta. Täältä tähän.

Kaikki tämän merkinnä kuvat on napattu Euroviisujenvirallisilta sivuilta.

1. semifinaali, spekulaatiot

Eurovision song contest 2010, Oslo
1. semifinaali 25.5.2010

Nyt, kun pohjustus on saatu alta pois voidaankin siirtyä suoraan ensimmäiseen semifinaaliin. Olen muutaman vuoden ajan laatinut itselleni listaa siitä, mitkä kappaleet ovat omia suosikkejani semifinaaleissa ja finaalissa. Nämä listat kertovat siis nimenomaan siitä, mistä kappaleista itse pidän eniten, eivätkä ole veikkauksia siitä, mitkä kappaleet tulevat pärjäämään parhaiten kisassa. Se lista olisi varsin erinäköinen, koska vuosien varrella olen todennut mieltymysteni eroavan yleiseurooppalaisista varsin radikaalisti. (Paitsi viime vuonna, jolloin Alexander Rybak oli myös oma ykkössuosikkini.)

Hyvä on myös huomioida, että nämä listat pohjautuvat puhtaasti virallisiin esikatseluvideoihin. On ihan eri asia sanoa, mikä biisi on tuotettuna musavideona hyvä, kuin mikä aidosti toimii livenä. Useammin kuin kerran olen todennut, että esikuuntelun pohjalta listan kärkeen päässyt esiintyjä ei sitten livenä osaakaan laulaa, mikä kieltämättä livetilanteessa on suhteellisen iso puute.

Mainitsempa vielä senkin, että tänä vuonna esikuunteluni jäi todella viimetippaan, joten olen kuunnellut kappaleet vain muutaman kerran läpi toisin kuin esimerkiksi vuosi sitten, jolloin taisin tahkota listan läpi kymmenisen kertaa. Selvää on siis, että etenkin listan keskivaiheilla järjestys on hyvin viitteellinen.

Aluksi TOP 3:

1. Viro: Malcolm Lincoln- Siren
   
2. Belgia: Tom Dice - Me And My Guitar
3. Latvia: Aisha - What For?

Viron Malcolm Lincoln

Viron, Belgian ja Latvian edustajat erottuivat tässä joukossa ehdottomasti edukseen ja nousivat omalla listallani vahvaksi kärkikolmikoksi. Syytä lienee muuten todeta, että nämä kolme nousivat kärkeen heti ensimmäisellä kuuntelukerralla eikä edes niiden keskinen järjestys ole sen jälkeen muuttunut, vaikka varsin tasaväkinen kolmikko onkin.

Ehdottomasti kiinnostavin näistä kolmesta on Viron Malcolm Lincoln, ilmeisesti aika vahvasti erilaisia tyylejä sekoittava indiebändi, joka oli Virossa varsin tuntematon ennen paikallisia viisukarsintoja. Kovasti tietysti haluaisin Viron näissä kisoissa pärjäävän, mutta realistina vähän epäilen, josko yhtye selviää edes finaaliin asti. Tämän tyyppinen musiikki ei yleensä ole viisuissa pärjännyt. Belgialle ja Latvialle sen sijaan uskaltaisin povata parempaa menestystä ja Latvialla voi olla mahdollisuuksia ihan kärkikahinoihinkin. Saa nähdä.

Ja sitten sijat 4-17:

• Slovakia
• Valko-Venäjä
• Serbia
• Puola
• Islanti
• Portugal
• Kreikka

• Bosnia & Herzegovina
• Moldova
• Malta
• Venäjä
• Suomi
• Albania
• Makedonia

Vaikka näitä ei olekaan numeroitu, on nämäkin kappaleet järjestetty laskevassa järjestyksessä parhaasta huonoinpaan, tosin järjestys on kyllä lähinnä suuntaa antava. En lähde tätä sen enempää kommentoimaan, kuin että aika paljon harmittaa, ettei Suomea voi sijoittaa tuon ylemmäs listalla. Tämä ei selvästikään ole viisujen vahvimpia vuosia noin yleisesti ja kategorisesti haluasiin kovasti pitää Kuunkuiskaajista, mutta kun ei uppoa, niin ei uppoa. Sitäpaitsi Suomi oli panostanut tästä joukosta ehkä vähiten esikatseluvideoon eli laittanut peliin nauhoituksen Suomen karsinnoista. Sillä ei ihan pärjätä tuotettujen musavideoiden joukossa.

Mikäli joku haluaa kuunnella läpi kaikki tämän karsinnan tai seuraavan karsinnan tai koko kisan kappaleet, löytyvät ne kätevästi soittolistoina Euroviisujen viralliselta YouTube-kanavalta. Kuva on puolestaan napattu Euroviisujen virallisilta sivuilta.

Euroviisuviikko on täällä!

Eurovision Song Contest 2010
Oslo 25., 27. ja 29.5.

Muiden vastaavien projektien tavoin on Kultturelli kanttarelli jäänyt viime kuukausina pahasti heitteille, mistä ei luonnollisesti voi syyttää kuin itseään. Sitä on muka ollut liian kiireinen ja väsynyt. Ja hölmöintähän tässä on, että eniten se, ettei blogia ole päivittänyt, harmittaa allekirjoittanutta. Siksipä itseni vuoksi koitan parantaa tapani ja kirjoittaa useammin. Keskeneräisiä merkintöjä kun on muutama työn alla ja uuttakin kirjoitettavaa kuitenkin kaikenaikaa löytyy.

Mutta asiaan. Siltä varalta, että tämän lukee joku, joka minua ei ihan kamalasti tunne, tehdään heti alkuun yksi asia selväksi: olen armoton euroviisufani ja varsin pitkän linjan sellainen. En edes muista, milloin oma intoiluni tämän shown ympärillä alkoi, mutta sen verran vahva rakkauteni tätä kummallista kisaa kohtaan on ollut, että se kesti myös läpi murrosiän ja ne vuodet, jolloin oli totaalisen uncool tykätä viisuista. Silloin ei ehkä tullut kovin kovaan ääneen kerrottua mieltymyksestään, mutta nykyään en välitä enää pätkän vertaa, mitä muut ovat asiasta mieltä. Minä pidän, mistä pidän ja muiden ei tarvitse pitää samoista asioita.

Etenkin parin viime vuoden aikana viisurakkauteni on lähinnä kasvanut, sillä olen päässyt tutustumaan muihinkin ihmisiin, jotka ovat viisuista samaan tapaan innoissaan. Olen kuunnellut kappaleita etukäteen, spekuloinut, ketkä pärjäävät ja ketkä eivät ja fiilistellyt viisujuttuja ympäri vuoden. Viisuissa minuun on aina vedonnut se koko tapahtuman positiivinen meininki, tekemisen ilo sekä spektaakkelimaisuus. Ei sillä niin väliä, vaikka musiikki olisi omituista eikä sitä kuulisi enää koskaan finaalin jälkeen.

Tämä nyt tällaisena pienenä pohjustuksena ja varoituksena sille, mitä tuleman pitää. Tällä viikolla nimittäin on varmasti tiedossa useampi merkintä, kun listaan molempien semifinaalien ja finaalin suosikkilistani sekä kommentoin itse showta. Olen osittain ihan tarkoituksellakin rajannut aiheesta kirjoittelun tälle yhdelle viikolle, mutta tällä viikolla aiheesta otetaan sitten kaikki irti!