Joskus tulee vastaan sellainen hetki, että pitää asettaa itselle jokin haaste. Perinteisesti olen ollut huono itseni haastaja, en vähiten siksi, että luonteeltani olen aina ollut kovin turvallisuushakuinen ja aika pelokas kaikkea uutta ja omituista kohtaan. Vuosia pysyin omalla mukavuusalueellani, tyytyväisenä ja tylsistyen.
Vaan elämä opettaa myös helsinkiläistä ja viimeiset viitisen vuotta ovat opettaneet ottamaan isompia ja pienempiä loikkia tuntemattomaan. Olen työntänyt itseni isompiin ja pienempiin tuntemattomiin ja jokainen kerta on opettanut minulle jotain uutta ja tuonut elämään jännittäviä ulottuvuuksia. Osa näistä on ollut pieniä ja oikeastaan vaarattomia liikkeitä, toiset taas suuria ja elämää mullistavia. Kaikki ovat muuttaneet minua, tehneet minusta uuden ja erilaisen.
Nyt haluan jälleen haastaa itseni uudella tavalla. Haastaa itseni kirjoittamaan. Tarkemmin ottaen olen päättänyt kirjoittaa kuukauden ajan, maaliskuun jokaisena päivänä merkinnän blogiini. 31 päivää, 31 merkintää. Niistä tämä on ensimmäinen. Tarkalleen ottaen jokainen näistä merkinnöistä ei varmastikaan tule tähän blogiin. Uskon kirjoittavani muutaman merkinnän käsitöistä Räpellykseen ja kenties intoudun kirjoittamaan jälleen Kiti-blogiinkin. Mutta jokaiselle päivälle minun on tehtävä merkintä.
Joku ehkä haluaisi tietää, miksi ryhdyn näinkin typerään hankkeeseen. Syitä tietysti on monia, koska mikään maailmassa ei ole koskaan niin yksinkertaista, kuin toivoisimme. Ensimmäinen, varsin luonnollinen, lähtökohta oli, että haluaisin kehittyä blogin kirjoittajana. Olen pitänyt erilaisia blogeja jo vuosia ja ollut aina vähintäänkin ailahtelevainen kirjoittaja. En osaa kirjoittaa säännöllisesti tai tasalaatuisesti. Pakottamalla itseni kirjoittamaan päivittäin toivon puskevani itseäni enemmän kohti ainakin toista näistä tavoitteista, säännöllisyyttä. Jos kirjoitan päivittäin kuukauden, on sen jälkeen toivottavasti aiempaa helpompaa pitää yllä kohtuullista säännöllisyyttä, jos ei nyt sentään päivittäistä rytmiä.
Toisaalta olen viime aikoina ollut vaikuttunut erään toisen bloginpitäjän eleganssista ja sinnikkyydestä. Ystäväni Johanna on vaihdossa Prahassa ja kirjoittaa elämästään Jan Palachin kotikaupungissa päivittäin blogissaan. Johanna kirjoittaa kauniisti suorallaan runollisia kuvauksia päivistään ja niitä lukiessani olen pohtinut, josko minunkin olisi aika oppia ja kehittyä kirjoittajana.
Kolmas syy ei oikeastaan ole syy laisinkaan, vaan onnekas yhteensattuma. Osallistun tällä kevätlukukaudella koulutusohjelmassamme järjerjestettävälle luovan kirjoittamisen tekstipajakurssille, jonka tuorein tehtävä on kirjoittaa viikon ajan päivittäin puolen sivun verran tekstiä. Mitä tahansa tekstiä. Ensimmäisen viikon ajan olen siis velvoitettu kirjoittamaan päivittäin jo ilman itselle asettamaani haastetta.
En tiedä vielä, millaisia kirjoituksia tulen tulevan kuukauden aikana tekemään. Osa niistä on varmasti entuudestaan tuttuja arvioita kirjoista tai elokuvista. Toisaalta joukkoon eksyy varmasti muutamakin lyhyt tai kuvapainotteinen merkintä. Ja sitten saattaa hyvin olla, että joukkoon eksyy myös luovaa kirjoitusta. Se on jotain, jota en ole ennen blogeissani lainkaan julkaissut. Ylipäätään annan itselleni luvan kirjoittaa mitä tahansa, mikä innostaa minua. Ainut asia, jota en salli itselleni (ja jota teidänkään, rakkaat lukijat, ei pidä minulta suvaita) ovat merkinnät, joissa valittelen, ettei ole kirjoitettavaa tai etten ehdi kirjoittaa. Haasteen arvioinnin aika on vasta 31 päivän kuluttua.
