Helsinki ja räntä

Tänään olen kulkenut ympäri Helsinkiä tekemässä lauantaijuttuja, järjestelemässä elämää muuttavia asioita ja tapaamassa ystäviä. Suurimman osan päivästä taivas on tiputellut niskaan pienen nenäliinan kokoisia räntähiutaleita. Vaikka ulkona onkin ollut varsin kaunista, jää tälläisinä päivinä joskus kaipaamaan lämmintä, aurinkoista kesää ja vaeltelua vihreässä kaupungissa.

Yllä oleva kuva on otettu viime kesänä eräänä lämpimänä päivänä Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Vierailin siellä ystävän kanssa, joka kertoi minulle kasveista ja suurista muutoksista elämässään. Emme olleet nähneet pitkään aikaan ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia.

Kun joulu on, kun joulu on

Joulu on kohta ja nyt kehtaan ja haluan jo fiilistellä joulua. Olen tehnyt ja ostanut joululahjoja, leiponut joulutorttuja, syönyt torttuja ja pipareita, juonut glögiä ja ripustanut esiin ainokaisen joulukoristeeni, joulutähden. Niin ja tietysti olen availlut luukkuja perinteisetä partiolaisten adventtikalenterista. Minähän en mitään suklaakalentereita osta.

Alla jouluisia kuvia kodista ja kotikodista.

Minä olen syksy

Kaikista vuodenajoista kaunein on syksy.

Kaikista vuodenajoista surullisin on syksy.

Syksy on sitä aikaa, jolloin elämä, ainakin minun elämäni, muuttuu eniten. Olen syksyllä sekä onnellisin että masennun helpoimmin. Joka syksy haluan löytää rakkauden ja joka syksy muutun vuoden vanhemmaksi.

Ennen kaikkea syksy on värejä. Värejä, joita rakastan. Värejä, jotka eivät ikinä toistu kameralla niin, kuin niiden toivoo toistuvan. Värejä, joita olen tänä vuonna kuvannut aivan liian vähän.

Valoa yössä

Jokin aika sitten olin palaamassa bussilla Helsingistä Turkuun myöhään illalla. Ei ollut vielä keskiyö, mutta ulkona oli pimeää ja valot näyttivät kauniilta. Laukussa oli kamera ja koska ei väsyttänyt, iski inspiraatio. Joskus sitä aina muistaa, miksi sitä on kiva omistaa järjestelmäkamera.

Caj Bremer retrospektiivi 13.3.

Ateneum 19.02.2010 - 16.05.2010.

Jahas, ompa päässyt venähtämään vähän säälittävän pitkäksi viive tällä merkinnällä. Kanttarelli pahoittelee ja pistää kaiken opiskelukiireiden piikkiin, eikä ollenkaan myönnä olleensa laiska.

Kävin lähes kuukausi sitten toveri Erantin kanssa Ateneumissa tutustumassa Caj Bremerin retrospektiivinäyttelyyn, johon on koottu Bremerin töitä 50-luvulta tähän päivään. Aiheiden ja tyylien kirjo on varsin laaja, mutta töiden jako teemoittain huoneisiin antaa näyttelylle oikein toimivan rytmin. Esille on nostettu hyvin niin vuosikymmenten työ lehtikuvaajana ja kovareportaasien tekijänä, muotikuvaajuus, yksityiset perhekuvat kuin luontoaiheetkin. 

Monipuolisesta näyttelystä sai varsin kattavan kuvan Bremerin laajasta urasta. Silmiinpistävän viehättävää Bremerin työssä kautta vuosikymmenten on kuvien oivaltava huumori. Kuvaajana Bremerillä onkin varmaan usein pilke silmäkulmassa. Ainakin meidän seurueemme oivaltavimmat kuvat (kuten Kekkonen Napoleonina) saivat hihittelemään. Toisaalta joukossa oli myös monia erittäin kauniita ja koskettavia kuvia, kuten lehtikuvahuoneen surevat lesket tai oheinen Laatokka. Myös Bremerin omasta perheestään ottamat kuvat olivat viehättävällä tavalla ajattomia.

Bremer muistutti minua kovasti suuresta suosikistani Henri Cartier-Bressonista, eikä ehkä ole kovin yllättävää, että Bremer on ranskalaiskollegaansa muuallakin rinnastettu. Aika moni tuttu ja tykätty kuva linkittyikin tässä näyttelyssä tekijään. Kaiken kaikkiaan 7 € maksanut lippu oli ihan arvonsa väärti.

Kuva: Caj Bremer: Laatokka (1980). Lähde: YLE