Näin sitä joskus hyvätkin aikomukset jäävät vain aikomuksiksi ja viisukommentointi blogissa tyngäksi. Vähän kyllä harmittaa, mutta melko validiksi tekosyyksi kehtaan nostaa sen, että juurikin tuohon viisuviikon lopulle ajoittui elämän olennaisten materiaalisten osasten siirtäminen Turusta Helsinkiin. Suomeksi sanottuna muutin siis taas kesäksi Helsinkiin kesätöihin ja siinä hässäkässä blogin kirjoitus jäi.
Sen perusteella, mitä viisusita vielä muistan, niin toisesta semistä jatkoon menneisiin olin suhteellisen tyytyväinen. Eniten harmistuin, kun Liettuan InCulto putosi finaalista, koska kundeilla oli ihan loistava meininki lavalla. Vielä enemmän se alkoi oikeastaan harmittaa, kun viisujen jo päätyttyä löysin YouTubesta bändin ennen viisuja tekemän, tämän vuoden viisujen teemaa hyödyntäneen Share the moment -videosarjan. Ei sille mitään voi, että Liettua on edelleen suosikki.
Toista semifinaalia tulin muuten katselleeksi baarissa Turun viisufanitovereiden kanssa, mikä oli sekä ensimmäinen katselukerta baarissa että kyseisessä seurassa. Kombinaatio toimi oikein mainiosti ja ainakin meidän pöydässä oli kaamea kappaleiden kommentointi ja arviointi (arviointitaulukkoineen) käynnissä koko illan. Lainkaan en pane pahakseni, jos vaikka ensivuonnakin onnistuisin jonkun lähetyksen katsomaan samojen herrojen seurassa!
Finaalin puolestaan katsoin jo suhteellisen perinteiseen tapaan vanhempieni luona muutaman hyvän ystävän ja hyvän ruuan parissa. Tai noh, kaksi kolmasosaa seurueesta katsoi ja kommentoi viisuja ja yksi kolmasosa väsäsi keittiössä kaikkia superherkkuja, kuten täydellisiä mokkapaloja. Itse finaaliin olin niin toteutuksen kuin tuloksenkin puolesta varsin tyytyväinen. Saksan Lena oli sieltä omien suosikkien kärkipäästä ja oli suorastaan liikuttavaa, miten tolaltaan tyttö meni voitostaan. Myöskään kakkoseksi tullut Turkki ei ollut lainkaan huono, vaikka se laikkalavashow oli kyllä vähän härö. Hyvä siis Saksa ja Turkki.
Viisujen jälkeen jälkikommentointeja lueskellessa saatiin vielä pintaan perinteikäs viisuärtymyskin, kun jostain käsittämättömästä syystä ihmiset taas jupisivat Saksan voiton olleen poliittinen juttu. Olen pohtinut aika paljon näitä "poliittisia ääniä" ja "naapuriääniä", joista on nyt jauhettu ties kuinka monta vuotta joka vuosi, ja uskon ihmisten kyllä äänestävän ennen kaikkea sitä musiikkia, josta he pitävät riippumatta siitä, mistä maasta se musiikki tulee. En ehkä avaa tätä nyt enempää, mutta toivon kovasti, että tästä ikuistesta jänkkäämisestä jo vähitellen päästäisiin.
Mutta juuh, tässä pikainen yhteenveto jo lähes kuukauden takaisista viisuista. Ehkä se johtuu kesästä, mutta nyt pulppuaa monia muitakin ideoita blogia varten, joten ehkäpä sitä oikeasti saa kirjoitettua vähän tiheämpään tahtiin. Toivokaamme näin.
PS. Olen muuten aika pähkinöinä Bloggerin uudistuneesta ulkoasumuokkauksesta! Aiempi valikoima oli jo jonkin aikaa tuntunut turhan suppealta ja vanhentuneelta, joten olikin jo aika, että niitä vähän uudistettiin. Juhannuksen jälkeen tarkoitus onkin rakentaa uusien mallien avulla tälle blogille ihan uusi lookki uusilla välineillä siitäkin huolimatta, että myös nykyinen ulkoasu yhä silmää miellyttää. Nähtäväksi jää, miten kovasti ryyli pannaan remonttiin.
PPS. Tarkoitus on myös sisällöllisesti vähän laajentaa ja kehittää blogia tulevaisuudessa, kun nykyinen formaatti ei ihan sellaisenaan tunnu omimmalta juuri nyt. Uudistuksia siis pukkaa...
