Simon Tofield: Simonin kissa

Simon's Cat 
Gummerus, 2010

Simonin kissa on ihanan kamala! Olen aiemmin tutustunut kyseiseen karvariiviöön YouTubessa ja nyt sain vihdoin luettavakseni myös ensimmäisen kirjan. Tai olenhan minä tätä joskus selaillut, mutten aikaisemmin ole päässyt lukemaan alusta loppuun. 

Ei tämän luettuaan voi ainakaan sanoa pettyneensä: Simonin kissa on ihan yhtä kissamaisen kajahtanut niin sarjakuvissa kuin animaatioissakin. Kirja tarjoaa lukijalleen tietysti paljon enemmän kissan kujeita kuin videot. Tarinoiden kirjo on aika moninainen ja niiden pituus vaihtelee yhdestä kuvasta monisivuisiin hurjiin seikkailuihin. Ja luonnollisesti, kun tarinoita on monenlaisia, ovat niistä toiset enemmän lukijan mieleen kuin toiset.

Minusta kaikkein hauskimpia tarinoita olivat ne, joissa Simonin kissa oli kaikkein kissamaisimmillaan: innostuu pakkauspurusta enemmän kuin hienosta kissatornista, kieltäytyy menemästä kuljetuskoppaan tai kiskoo kaikki pyykit alas pyykkitelineeltä. Tarinat, joissa kissa toimi ihmismäisemmin, eivät vedonneet minuun lainkaan niin paljon. Ehkä kyse on siitä, että näihin oli kaikkein helpointa samaistua, kun asuu samassa taloudessa kissan kanssa, joka toimii usein ihan samalla tavalla.

Simonin kissa on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja kaikille kissaihmisille ja koko perheelle vauvasta vaariin.

* * * * * * * * *

Simon's Cat is wonderfully horrible! I have seen the animations before and only now got my hand on the first book. Granted, I have leafed through parts of it before, but this is the first time I read it through. 

This read was definitely not a disappointment: Simon's cat is as catishly crazy in the book as it has been in the animations. The book of course offers readers much more stories, but the variation in the stories is also greater. They are different length, some just one picture long and others spreading out to be multipage adventures. And as there is many different stories, there is more easily also favorites for each reader.

I have to say that that I enjoyed most the stories, where the cat was most cat like: more excited about the packing materials than it's new cat tower, refusing to go to the transport box or tearing down all the clothes from the laundry drying rack. The stories where the cat acted more like a human being didn't appeal me as much at all. But that might be just because I live in the same apartment with a cat and it's easier to relate the prior rather than the later.

In any case Simon's cat is a must read for every cat lover and will work for the whole family.

Kielimielellä / Language on my mind

Tämä blogi on aina ollut suomenkielinen. Aluksi se oli sitä hyvästä syystä: olin ollut vaihdossa ja vaikka kuinka käytinkin suomea puhekielenä, tuntui suomenkielisen tekstin kirjoittaminen hitaalta ja työläältä. Omaa kieltä piti siis päästä harjoittamaan vapaamuotoisen kirjoittamisen muodossa. (Luonnollisestikaan blogia ei aloitettu vain siitä syystä, vaan muitakin oli.)

Sittemmin tietysti tästä ongelmasta on päästy eroon. Kun kirjoittaa, on kirjoittaminen tietyllä kielellä helpompaa, ja kun kirjoittaminen noin ylipäätään on helpompaa tulee sitä (ainakin toivottavasti) tehtyä enemmän. Vaan nyt olen alkanut pohtia toisenlaista kielikysymystä: kun kasvava osa ystävistä ja tuttavista ei puhu tai lue suomea, haluaisinko jakaa näitä ajatuksiani myös heidän kanssaan? Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin vastaus on kyllä.

Olen siis päättänyt, että haluan kirjoittaa tähän blogiin suomen lisäksi välillä myös englanniksi. Suomen on tarkoitus jatkossakin olla blogin pääkieli ja kaikki merkinnät tehdään suomeksi, mutta sen ohella olen ajatellut kirjoittaa merkinnät englanniksi joko kokonaisuudessaan tai ainakin tiivistelmiä. Ainakin osan merkinnöistä. Kielissä mennään varmaan aika fiilis pohjalta, mutta etenkin englanninkielisiä kirjoja lukiessa tuntuu yleensä luontevammalta myös kirjoittaa niistä englanniksi.

Mutta tosiaan, tämä tiedonantona teille kaikille lukijoille, jottette ihmettele, jos ja kun suomenkielisen tekstin perään alkaa ilmestyä englanninkielistä papatusta.

* * * * * * * * *

I've been blogging for years. That means, I've been blogging for years in Finnish. Finnish language is my own language and has (almost) always felt like the most natural language to write. That is why this blog has also been in Finnish. But the thing is that I have quite a lot of friends around the globe who can't speak or read Finnish (you are probably one of them as you are reading this text now). And I'd like to share my writings with them (you) too. So what I've desided is this: in the future I'll write my blog entries not only in Finnish but also in English, at least to some extent. I'll try to write the same text in English or a summary of what I've written in Finnish to every blog post I'll do. Or if not to every single one, to most of them anyway. (Fell free to make me feel guilty any time I'm slacking and not writing enought English.)

"So what is the blog about" you might be wondering. Well, for the most part it's a review blog. I write shortish, easy little reviews about the books I've read and movies I've seen as well as occasionally about some other culture things like gigs or some TV or internet things. The reviews are usually on the positive side mostly because I rarely feel a calling to write about things I don't really enjoy. I want to remember the positive, not the negative, so they are really kind of booktips too.

But reviews are not the only thing you'll find here. As this is my blog that I write to myself more than to anyone else, I have kept the right to write here what ever feels like a cool thing to write about at any given time. So the blogs tends to branch of to all kinds of different directions. There has been photo entries and decoration entries and all other kind of entries too. Really mixed things really. But I hope the things I write are still things you'll find interesting. So welcome and I hope you'll enjoy my blog.

Patricia Forde, Joëlle Dreidemy: Hedgehogs Do Not Like Heights

Egmont, 2011

Natalien pikkusisko Lola on kiivennyt puuhun, eikä suostu tulemaan sieltä alas. Lolan päätä eivät saa käännettyä niin sisko kuin vanhemmatkaan, sillä hän kertoo olevansa hammaskeiju Fizzy Izzyn ja hämähäkki Salomonin häissä ja eihän häistä voi kesken juhlien lähteä. Ei etenkään, jos Grim-peikko menee ja muuttaa morsiamen siiliksi. Siilit näet eivät pidä lainkaan korkeuksista!

Vaikka luenkin suhteellisen paljon lastenkirjallisuutta, en voi sanoa lukevani juurikaan helppolukuisia, vasta lukemaan opetteleville tarkoitettuja kirjoja. Aika iso syy siihen on, etteivät ne useinkaan näytä tarpeeksi mielenkiintoisilta, jotta tulisin tarttuneeksi niihin muissa, kuin hyllytystarkoituksissa. Vaan elämälle kiitos, että satuin tällä kertaa tekemään poikkeuksen ja tartuin tähän uutuuskirjaan! Hedgehogs Do Not Like Heights on julkaistu banaanisarjassa, joka lienee tuttu kenelle tahansa, joka on ikinä sattunut kurkistamaan helppolukuisten kirjojen hyllyyn. Banaaneissa on julkaistu monilla eri kielillä kymmeniä, ellei peräti satoja eri nimekkeitä ja eri väriset banaanit kirjojen kansissa kertovat, minkä tason lukijoille mikäkin kirja on tarkoitettu.

Tämä kirja kuuluu sinisiin banaaneihin, eli keskitason helppolukuisiin. Vaan onneksi se ei vaikuta mitenkään tarinan laatuun. Hedgehogsissa on lyhyillä tekstinpätkillä ja iloisella kuvituksella onnistuttu rakentamaan yhtenäinen, monitasoinen ja riemastuttava kertomus. Forde tekstissä limittyvät perheen yritys saada Lola alas puusta ja Lolan kuvailemat tapahtumat hammaskeijun ja hämähäkin häistä ilman, että ne muodostaisivat epäselvän sekamelskan. Päinvastoin, tarinan vauhdissa on helppo pysyä ja niin riemastuttavasti se on kerrottu, että aikuinenkin alkaa sille väistämättä hihitellä. Koko lukukokemusta tukivat onnistuneesti Dreidemyn kauniit ja iloisen väriset kuvitukset.

Todentotta, tämä kirja oli erittäin hyvä maistiainen helppolukuisten kirjojen maailmaan ja innosti minua tutustumaan tarkemminkin, mitä niiden joukosta löytyy. Ainakin aion tulevaisuudessa tarttua ensimmäiseen Nataliesta ja Lolasta kertovaan kirjaan Frogs Don't Like Dragons.

* * * * * * * * *

Natalies little sister Lola has climbed into a tree and won't come down. And neither her sister nor her parents can change her mind. That's because, according to her, she is attending the wedding of Fizzy Izzy the toothfairy and Salomon the spider and you can't leave a wedding in the middle of the party, can you? You have to say especially if evil goblin Grim comes and tuns the bride into a hedgehog! And hedgehogs, as Lola knows, do not like heights!

Even tough I do read quite a lot of children's literature, I haven't really read a lot of easy read books meant for kids who are just learning to read. To be honest, they don't usually look interesting enough to grab my attention. But I have to say, it was a lucky thing I came across this new book! Hedgehogs Do Not Like Heights is published in the Banana-book series, which has been published in several different languages. The different color bananas in the book covers tell the readers, to what level reader the books are meant to.

This book is a blue banana, which means it's a midlevel easyreader. How ever, luckily, that doesn't affect the quality of the story. Hedgehogs is told with short pieces of text and bright happy illustrations that together make a coherent and hilarious story with several different story levels going on simultaneously. In Fordes text   overlap the story of how Lola's family is trying to get her down from the tree and the story Lola is telling about the wedding going on in the tree. And miraculously, this all isn't a messy blur, but a easy to follow story that got at least me to giggle while reading. The illustrations by Dreidemy are a wonderful addition to the text.

If one wants to dive into the world of easy read books, this book was a wonderful starting point. For now on, I'll be much more interested in all the easy read books available. For sure I'll read at least the first book about Natalie and Lola called Frogs Don't Like Dragons.

Nelli Hietala: Lintujen käytännöllisyydestä

Nemo, 2011

Oletko koskaan tehnyt arkiveistoksia saippuavaahdosta tai pölystä? Entä kuullut, mistä tulee sanonta lentävistä lehmistä? Jos taas olette suunnitelleet lasta, tiedättehän, miten monenlaisest asiat vaikuttavat siihen, millainen lapsestanne tulee? Niin ja tuskin tiedätkään, miten käytännöllisiä linnut olivatkaan ennen lentokoneiden aikaa.

Näitä ja monia muita aiheita käsitellään Nelli Hietalan pakinanomaisissa novelleissa. Lintujen käytännöllisyydestä on kokoelma mitä eriskummallisimpia ja ihastuttavampia elämänohjeita ja tietoiskuja. Kaikki ohjeet ovat vaaksan verran vinksallaan fiktiota kohti, mutta samalla ne ovat ihastuttavia sukelluksia ihmiselämän iloihin ja suruihin.

Novellien toteava tyyli on hyvin yhdenmukainen läpi kirjan muutamia yksittäisiä novelleja lukuunottamatta. Näiden muutamien poikkeavien novellien tyyli hyppäsikin sitten vähän turhan vahvasti esiin joukosta ja hajottivat teoksen yhtenäisyyttä. Jos minulta kysytään, olisi kokonaisuuden kannalta ollut parempi, mikäli Hietala ja Nemo olisivat rohkeasti pitäytyneet vain yhten tyylin novelleissa. Toisaalta ei pidä myöskään jättää sanomatta, että yksi näistä kokonaisuuteen sopimattomista novelleista, Vaatimaton nojatuoli, oli yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista novelleista koko joukossa.

Kaikenkaikkiaan Lintujen käytännöllisyydestä oli mieleenpainuva ja mielenkiintoinen novellikokoelma, joka ehdottomasti lukeutuu sinne parempaan päähän minun lukemistani novellikokoelmista, kuten myös tänä vuonna lukemistani kirjoista.

WALL·E

WALL·E
Disney / Pixar, 2008
Ohjaaja: Andrew Stanton

Maapallo ei ole enää entisensä. Ihmisten suuri kuluttamisen tarve on täyttänyt maan jätteillä ja ongelman rakaisemisen sijaan on koko ihmiskunta lähtenyt niitä pakoon avaruuteen. Kotiplaneettaa siivoamaan on jätetty joukko siivoajarobotteja, joiden tehtävä on pakata jätteet tiiviiksi kuutioiksi. Ihmiskunnan paosta on kuitenkin kulunut jo kauan ja jäljellä on enää yksi roboteista, WALL·E.

WALL·E on koneeksi ihmeellisen inhimillinen. Se käy päivisin pakkaamassa jätettä kuutioiksi, mutta kerää siinä sivussa sitä kiehtovia esineitä. Nämä esineet se vie iltaisin konttiin, joka on sen koti. WALL·Ella on jopa lemmikkitorakka, josta se pitää huolta kuin ihminen koirastaan konsanaan. Inhimilliset piirteensä WALL·E on mitä ilmeisimmin kerännyt juuri jätteiden joukosta löytämiensä ihmiselämän jälkien pohjalta.

WALL·En vakiintunut elämä kuitenkin järkkyy, kun täysin odottamatta maan pinnalle laskeutuu avaruusalus ja sen kyydistä nousee EVE, toinen robotti. EVEn kohtaaminen muuttaa täysin WALL·En elämän ja vie sen matkalle, jollaista ei jokaisen pienen siivojarobotin kohdalle osu.

Kenellekään tämän blogin lukijoista ei varmaan tule yllätyksenä, että lasten ja nuorten kirjallisuus ja viihde on lähellä sydäntäni siinä missä aikuistenkin. Siispä kirjastosta lainattujen elokuvien joukkoon aina vällä eksyy myös lastenelokuvia, kuten nyt WALL·E. WALL·E oli lastenelokuvana sieltä hurmaavimmasta ja puhuttelevimmassa päästä. Dystopisiin tulevaisuuksiin sijoittuvat tarinat ovat yleisemminkin kiinnostaneet minua viime aikoina ja WALL·E oli tässä sarjassa erittäin onnistunut teos. WALL·En maailman dystooppinen kehitys on uskottavaa ja pelottavaakin, mutta elokuvasta ei ole tehty pelottelevaa tai paasaavaa. Jätteiden peittämä tulevaisuus on tarinassa vallitseva tosiasia, jonka vaikutuksia tuodaan esiin turhaa alleviivausta vältellen.

Muutoinkin WALL·E on taidokkaasti kerrottu tarina. Olen erittäin onnellinen, että elokuvan tekijöillä on ollut rohkeutta antaa kuvan kertoa sanojen sijasta (toisin kuin eräissä muissa lastenelokuvissa) ja puhetta on elokuvan ensimmäisellä puoliskolla vain muutaman hassun sanan verran. Tästä huolimatta elokuva kantaa kauniisti. Puheelle ei yksinkertaisesti ole tarvetta ja elokuvan tekijät ovat kaikkien onneksi tämän oivaltaneet.

Vain yksi kohta koko elokuvasta jäi minua kaivelemaan ja valitettavasti se osui elokuvan huipennukseen. En halua paljastaa lopun käänteitä, mutta kyllä vaan jäi vaivaamaan se, miten räikeästi elokuvan tekijät olivat sivuuttaneet fysiikanlait ja avaruuden vaikutukset niihin. Vaan onneksi tämä oli ainoa silmiinpistävä virhe elokuvassa. Koko muun ajan saattoi vain nauttia siitä, miten hienoja lastenelokuvia tehdään meidän kaikkien iloksi.