Patricia Forde, Joëlle Dreidemy: Hedgehogs Do Not Like Heights

Egmont, 2011

Natalien pikkusisko Lola on kiivennyt puuhun, eikä suostu tulemaan sieltä alas. Lolan päätä eivät saa käännettyä niin sisko kuin vanhemmatkaan, sillä hän kertoo olevansa hammaskeiju Fizzy Izzyn ja hämähäkki Salomonin häissä ja eihän häistä voi kesken juhlien lähteä. Ei etenkään, jos Grim-peikko menee ja muuttaa morsiamen siiliksi. Siilit näet eivät pidä lainkaan korkeuksista!

Vaikka luenkin suhteellisen paljon lastenkirjallisuutta, en voi sanoa lukevani juurikaan helppolukuisia, vasta lukemaan opetteleville tarkoitettuja kirjoja. Aika iso syy siihen on, etteivät ne useinkaan näytä tarpeeksi mielenkiintoisilta, jotta tulisin tarttuneeksi niihin muissa, kuin hyllytystarkoituksissa. Vaan elämälle kiitos, että satuin tällä kertaa tekemään poikkeuksen ja tartuin tähän uutuuskirjaan! Hedgehogs Do Not Like Heights on julkaistu banaanisarjassa, joka lienee tuttu kenelle tahansa, joka on ikinä sattunut kurkistamaan helppolukuisten kirjojen hyllyyn. Banaaneissa on julkaistu monilla eri kielillä kymmeniä, ellei peräti satoja eri nimekkeitä ja eri väriset banaanit kirjojen kansissa kertovat, minkä tason lukijoille mikäkin kirja on tarkoitettu.

Tämä kirja kuuluu sinisiin banaaneihin, eli keskitason helppolukuisiin. Vaan onneksi se ei vaikuta mitenkään tarinan laatuun. Hedgehogsissa on lyhyillä tekstinpätkillä ja iloisella kuvituksella onnistuttu rakentamaan yhtenäinen, monitasoinen ja riemastuttava kertomus. Forde tekstissä limittyvät perheen yritys saada Lola alas puusta ja Lolan kuvailemat tapahtumat hammaskeijun ja hämähäkin häistä ilman, että ne muodostaisivat epäselvän sekamelskan. Päinvastoin, tarinan vauhdissa on helppo pysyä ja niin riemastuttavasti se on kerrottu, että aikuinenkin alkaa sille väistämättä hihitellä. Koko lukukokemusta tukivat onnistuneesti Dreidemyn kauniit ja iloisen väriset kuvitukset.

Todentotta, tämä kirja oli erittäin hyvä maistiainen helppolukuisten kirjojen maailmaan ja innosti minua tutustumaan tarkemminkin, mitä niiden joukosta löytyy. Ainakin aion tulevaisuudessa tarttua ensimmäiseen Nataliesta ja Lolasta kertovaan kirjaan Frogs Don't Like Dragons.

* * * * * * * * *

Natalies little sister Lola has climbed into a tree and won't come down. And neither her sister nor her parents can change her mind. That's because, according to her, she is attending the wedding of Fizzy Izzy the toothfairy and Salomon the spider and you can't leave a wedding in the middle of the party, can you? You have to say especially if evil goblin Grim comes and tuns the bride into a hedgehog! And hedgehogs, as Lola knows, do not like heights!

Even tough I do read quite a lot of children's literature, I haven't really read a lot of easy read books meant for kids who are just learning to read. To be honest, they don't usually look interesting enough to grab my attention. But I have to say, it was a lucky thing I came across this new book! Hedgehogs Do Not Like Heights is published in the Banana-book series, which has been published in several different languages. The different color bananas in the book covers tell the readers, to what level reader the books are meant to.

This book is a blue banana, which means it's a midlevel easyreader. How ever, luckily, that doesn't affect the quality of the story. Hedgehogs is told with short pieces of text and bright happy illustrations that together make a coherent and hilarious story with several different story levels going on simultaneously. In Fordes text   overlap the story of how Lola's family is trying to get her down from the tree and the story Lola is telling about the wedding going on in the tree. And miraculously, this all isn't a messy blur, but a easy to follow story that got at least me to giggle while reading. The illustrations by Dreidemy are a wonderful addition to the text.

If one wants to dive into the world of easy read books, this book was a wonderful starting point. For now on, I'll be much more interested in all the easy read books available. For sure I'll read at least the first book about Natalie and Lola called Frogs Don't Like Dragons.

Nelli Hietala: Lintujen käytännöllisyydestä

Nemo, 2011

Oletko koskaan tehnyt arkiveistoksia saippuavaahdosta tai pölystä? Entä kuullut, mistä tulee sanonta lentävistä lehmistä? Jos taas olette suunnitelleet lasta, tiedättehän, miten monenlaisest asiat vaikuttavat siihen, millainen lapsestanne tulee? Niin ja tuskin tiedätkään, miten käytännöllisiä linnut olivatkaan ennen lentokoneiden aikaa.

Näitä ja monia muita aiheita käsitellään Nelli Hietalan pakinanomaisissa novelleissa. Lintujen käytännöllisyydestä on kokoelma mitä eriskummallisimpia ja ihastuttavampia elämänohjeita ja tietoiskuja. Kaikki ohjeet ovat vaaksan verran vinksallaan fiktiota kohti, mutta samalla ne ovat ihastuttavia sukelluksia ihmiselämän iloihin ja suruihin.

Novellien toteava tyyli on hyvin yhdenmukainen läpi kirjan muutamia yksittäisiä novelleja lukuunottamatta. Näiden muutamien poikkeavien novellien tyyli hyppäsikin sitten vähän turhan vahvasti esiin joukosta ja hajottivat teoksen yhtenäisyyttä. Jos minulta kysytään, olisi kokonaisuuden kannalta ollut parempi, mikäli Hietala ja Nemo olisivat rohkeasti pitäytyneet vain yhten tyylin novelleissa. Toisaalta ei pidä myöskään jättää sanomatta, että yksi näistä kokonaisuuteen sopimattomista novelleista, Vaatimaton nojatuoli, oli yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista novelleista koko joukossa.

Kaikenkaikkiaan Lintujen käytännöllisyydestä oli mieleenpainuva ja mielenkiintoinen novellikokoelma, joka ehdottomasti lukeutuu sinne parempaan päähän minun lukemistani novellikokoelmista, kuten myös tänä vuonna lukemistani kirjoista.

WALL·E

WALL·E
Disney / Pixar, 2008
Ohjaaja: Andrew Stanton

Maapallo ei ole enää entisensä. Ihmisten suuri kuluttamisen tarve on täyttänyt maan jätteillä ja ongelman rakaisemisen sijaan on koko ihmiskunta lähtenyt niitä pakoon avaruuteen. Kotiplaneettaa siivoamaan on jätetty joukko siivoajarobotteja, joiden tehtävä on pakata jätteet tiiviiksi kuutioiksi. Ihmiskunnan paosta on kuitenkin kulunut jo kauan ja jäljellä on enää yksi roboteista, WALL·E.

WALL·E on koneeksi ihmeellisen inhimillinen. Se käy päivisin pakkaamassa jätettä kuutioiksi, mutta kerää siinä sivussa sitä kiehtovia esineitä. Nämä esineet se vie iltaisin konttiin, joka on sen koti. WALL·Ella on jopa lemmikkitorakka, josta se pitää huolta kuin ihminen koirastaan konsanaan. Inhimilliset piirteensä WALL·E on mitä ilmeisimmin kerännyt juuri jätteiden joukosta löytämiensä ihmiselämän jälkien pohjalta.

WALL·En vakiintunut elämä kuitenkin järkkyy, kun täysin odottamatta maan pinnalle laskeutuu avaruusalus ja sen kyydistä nousee EVE, toinen robotti. EVEn kohtaaminen muuttaa täysin WALL·En elämän ja vie sen matkalle, jollaista ei jokaisen pienen siivojarobotin kohdalle osu.

Kenellekään tämän blogin lukijoista ei varmaan tule yllätyksenä, että lasten ja nuorten kirjallisuus ja viihde on lähellä sydäntäni siinä missä aikuistenkin. Siispä kirjastosta lainattujen elokuvien joukkoon aina vällä eksyy myös lastenelokuvia, kuten nyt WALL·E. WALL·E oli lastenelokuvana sieltä hurmaavimmasta ja puhuttelevimmassa päästä. Dystopisiin tulevaisuuksiin sijoittuvat tarinat ovat yleisemminkin kiinnostaneet minua viime aikoina ja WALL·E oli tässä sarjassa erittäin onnistunut teos. WALL·En maailman dystooppinen kehitys on uskottavaa ja pelottavaakin, mutta elokuvasta ei ole tehty pelottelevaa tai paasaavaa. Jätteiden peittämä tulevaisuus on tarinassa vallitseva tosiasia, jonka vaikutuksia tuodaan esiin turhaa alleviivausta vältellen.

Muutoinkin WALL·E on taidokkaasti kerrottu tarina. Olen erittäin onnellinen, että elokuvan tekijöillä on ollut rohkeutta antaa kuvan kertoa sanojen sijasta (toisin kuin eräissä muissa lastenelokuvissa) ja puhetta on elokuvan ensimmäisellä puoliskolla vain muutaman hassun sanan verran. Tästä huolimatta elokuva kantaa kauniisti. Puheelle ei yksinkertaisesti ole tarvetta ja elokuvan tekijät ovat kaikkien onneksi tämän oivaltaneet.

Vain yksi kohta koko elokuvasta jäi minua kaivelemaan ja valitettavasti se osui elokuvan huipennukseen. En halua paljastaa lopun käänteitä, mutta kyllä vaan jäi vaivaamaan se, miten räikeästi elokuvan tekijät olivat sivuuttaneet fysiikanlait ja avaruuden vaikutukset niihin. Vaan onneksi tämä oli ainoa silmiinpistävä virhe elokuvassa. Koko muun ajan saattoi vain nauttia siitä, miten hienoja lastenelokuvia tehdään meidän kaikkien iloksi.