Fup (1983).
Pienoisromaani.
Basam Books 2004.
Pohjois-Kalifornialaisella farmilla asustaa kaksi eriksummallista miestä: 99-vuotias Jake-vaari sekä tämän tyttärenpoika, jättikokoinen Kirppu. Jake-vaari on ikuinen uhkapeluri, joka uskoo elävänsä ikuisesti salaisella intiaanireseptillä tehtyä viskiä juoden. Kirppu puolestaan on ärhäkän isoisänsä vastakohta, hiljainen nuorimies, jonka suurin intohimo on rakentaa loputtomasti aitoja framin ympärille, vaikkei heillä olekaan karjaa. Samalla hän käy sotaa aitoja hajottavaa villisikaa Lukkoleukaa vastaan. Sitten eräänä päivänä Kirppu löytää pienen sorsanpoikasen, jonka he nimeävät Fupiksi ja joka kasvaessaan alkaa emännöidä taloa.
Fup oli varsin hupaisa pieni kirjanen. Jake-vaarin ärhäkkyys ja Kirpun hiljaisuus täydentävät hyvin toisiaan ja kun yhtälöön lisätään Fup on koossa hupaisan absurdin tarinan eväät. Koko teoksen kantava voima on ehdottomasti Jake-vaarin äkkiväärä luonne ja protestanttinen työmoraali. Kerronnassa ei juurikaan ole ylimääräisiä koukkuja, vaan kertoo varsin johdonmukaisesti niin Jaken kuin sorsankin tarinan alusta loppuun, ainakin jonkinlaiseen sellaiseen. Ennen kaikkea kirja oli ihanan viihdyttävä makupala muiden kirjojen välissä luettavaksi.
Tää kirja ois kiva lukea.
VastaaPoistaNo muistaakseni tää kirja oli sulle seuraavaksi tulossa. Tullee kuriirikyytinä maaliskuun puolella.
VastaaPoistaOli vai? En yhtään muistanut! Mutta siis kiitos paljon!
VastaaPoista-Kemppu
Ihmettelen vähän tuota kohtaa, kun kirjoitat että koko teoksen kantava voima oli mm. Jake-vaarin protestanttinen työmoraali. Ymmärrän tämän kyllä täysin päinvastaisena. Hänhän nukkui pitkälle päivään, juopotteli kaiken aikaa ja vältteli muutenkin töitä.
VastaaPoista