Eve Mantu, YLE Radio 1.Torstaisin klo 12.15.
Tein männä viikonloppuna ihanan löydön tutkaillessani Yle Areenaa: vanha radiosuosikkini Eve Mantu on jälleen saanut oman ohjelmansa. Tutustuin Eve Mantuun 2005-2007, jolloin työskentelin verho-ompelijana ja kuuntelin kaiket päivät radiota ajankuluksi. Heti alussa totesin hittiradiot, kuten YleX:n turhan monotoonisiksi pidempinä pätkinä. Sen sijaan YleQ tarjosi päivittäin mielenkiintoisia ja monipuolisia keskusteluohjelmia yhdistettynä hyvään ja mielenkiintoiseen musiikkiin. Näihin päiväohjelmiin lukeutuivat niin Eve Mantu kuin moni muukin radiosuosikkini, kuten Tuomas Enbuske ja Marko Gustafssonin sarja Miten minusta tuli minä. Ainakin jälkimmäisestä kirjoittanen erikseen joskus myöhemmin.
YleQ:n aikoina Eve Mantun saman nimisessä ohjelmassa käsiteltiin perimmäisiä kysymyksiä vaihtuvan vieraan kanssa. Kysymykset oli kirjoitettu palloihin, joita nostettiin sattumanvaraisessa järjestyksessä ja sitten pohdiskeltiin. Vieraat eivät usein olleet ainakaan minulle entuudestaan tuttuja, mutta sanavalmiita ja erittäin mielenkiintoisia. Sitäpaitsi Mantun ja vierainen yhteinen pohdiskelu herätti myös itse pohdiskelemaan erilaisia asioita ja siihenhän oli verhoja ommellessa aikaa.
Ei käy kieltäminen, etteikö se henkilökohtaisella tasolla olisi ollut iso kolaus, kun YleQ vuonna 2006 päätettiin lakkauttaa uuden Yle Puheen tieltä. Yritin kyllä kuunnella Puhetta, mutta musiikin puute teki siitä liian raskasta ja kun suosikkiohjelmatkin katosivat omituisiin lähetysaikoihin tai kokonaan pois radioaalloilta, siirryin nopeasti Radio Helsingin kuuntelijaksi.
Mutta palatkaamme nykypäivään. Äskettäin keksin, että Yle Areenasta voi tilata RSS-syötteitä hauista, mikä mahdollistaa esimerkiksi radio-ohjelmien seuraamisen silloinkin, jos on tällainen hajamielinen kuuntelija, joka ei tahdo millään muista asettua oikeaan aikaan radion ääreen. Joitakin suossikkejani olen näin seurannut jo tovin. Viikonloppuna olivat kuitenkin jo seuratut sarjat tulleet kuunnelluiksi, jolloin ryhdyin haeskelemaan, josko YleQ:n aikaisia suosikkejani vielä löytyisi ja Eve Mantu ponnahti esiin jälleen Eve Mantu -nimeä kantavan ohjelman kanssa. Riemastus oli suuri ja olenkin nyt innoissani kuunnellut Areenasta kaikki tähän mennessä lähetetyt jaksot läpi. Kukin jakso on pituudeltaan 45 minuuttia.
Mantulla on myös uudessa ohjelmassaan edeltäjästä tuttu pohdiskeleva ote, vaikka aiheena eivät olekaan enää suuret perimmäiset kysymykset vaan Mantun omasta elämästä kumpuavat dilemmat. Mantu on, kuten hän itsekin toteaa, keski-ikäinen äiti, mutta suuri osa Mantun pohtimista aiheista tuntui myös minusta, 20 vuotta nuoremmasta naisesta, ajankohtaisilta ja mielenkiintoisilta. Ehkä ne tukevat sisäistä keski-ikäistäni, mutta toisaalta Mantun pohdiskeleva jättää reilusti tilaa myös omille ajatuksille ja hänen haastattelemansa henkilöt ovat ihanan positiivisa, avoimia ja valmiita pohdiskelemaan yhdessä Mantun kanssa. Viehättävä maneeri sarjassa on myös, että Mantu pohdiskelee nauhalle usein kävellessään tai muutoin studion ulkopuolella joko yksin tai haastateltavien kanssa. Lempijaksojani tähän mennessä esitetyistä ovat olleet Eve Mantu julistaa sodan beigeä vastaan, Eve Mantu on sokerihumalassa, Eve Mantu etsii somaliystävää ja Eve Mantu pelkää mummoja, vaikka oikeastaan ihan kaikki jaksot ovat olleet ihanaa kuunneltavaa.
Radio-ohjelman lisäksi Mantu kirjoittaa Ylen sivuille myös blogia, joissa käsittelee samoja aiheita. Vielä en kuitenkaan ole ehtinyt sitä lueskella, sitä kun ei voi samaan tapaan tehdä koulutöiden lomassa kuin kuuntelua. Niin ja tämän merkinnän kirjoittamista varten googlatessani löysin sattumalta myös Eve Mantun YleQ-sarjan jaksoja podcasteina Podcast Directorysta. Varsin riemastuttava löytö, koska näitä ohjelmia ei löydy Ylen Elävästä arkistosta.
Kuva on poimittu Vantaan Lauri -lehden artikkelista Elämän tarkoitusta ihmettelemässä. Artikkeli on Mantun haastattelu vuodelta 2006, jolloin YleQ oli juuri lakkautettu. Oikein mielenkiintoinen juttu, vaikkei ihan ajankohtainen enää olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti